Page 113 - Movet - Laboratoriokäsikirja 2015

Lampaan / naudan sisäloiset (McMaster + sed/flot kokkidien jaottelu koon perusteella)
Lammas
Suolistoloiset ovat lampailla yleisiä. Nuoret eläimet, jotka eivät ole vielä muodostaneet kunnollista immuniteettiä sisäloisia kohtaan, sairastuvat todennäköisimmin. Ongelmien vakavuus riippuu in- fektoivista parasiiteista, niiden määrästä sekä lampaan yleiskun- nosta, jota voi heikentää mm. stressi ja tiineys. Parasiittien lam- paille aiheuttamat ongelmat vaihtelevat oireettomuudesta jopa kuolemaan johtavaan sairauteen. Suolistoparasiitit aiheuttavat ripulia, kasvun hidastumista, villanlaadun huononemista, teuras- tappioita ja vastustuskyvyn alenemista johtaen jopa kuolemaan.
Sukkulamadot – Nematoda
Sukkulamadot ovat yleisimpiä lampaille ongelmia aiheuttavia suolistoparasiittejä. Ne infektoivat tavallisesti nuoria, alle 6 kuu- kauden ikäisiä lampaita, jotka eivät ole muodostaneet vielä riittä- vää immuniteettiä. Myös aikuiset lampaat, joilla on jokin primääri syy, jonka vuoksi immuniteetti on huonontunut, voivat kärsiä suk- kulamadoista. Vain Nematodirus-suvun munat voidaan erottaa kokonsa perusteella muista sukkulamadoista. Strongyloidea- ja Trichostrongyloidea yläheimoja ei pystytä tunnistamaan suku- tai lajitasolla mikroskopointiin perustuvilla menetelmillä. Munat tun- nistetaan Strongyloidea tai Trichostrongyloidea tyyppisiksi.
Heisimadot – Cestoda
Heisimadot aiheuttavat harvoin ongelmia. Oireita voivat olla huo- no karvapeite, anemia ja huonokuntoisuus. Myös epämääräisiä ruoansulatushäiriöitä voi esiintyä. Merkityksellisin laji on Monien- za expansa.
Imumadot – Trematoda
Isomaksamato (Fasciola hepatica) on harvinainen ja vaatii tarttu- akseen väli–isännän (Lymnae–limakotilo). Infektion oireina havai- taan anemiaa, kasvunhidastumista ja jopa äkkikuolemia. Loinen aiheuttaa myös teurastappioita.
Myös pienimaksamato (Dicrocoelium dentriticum) vaatii li- sääntyäkseen väli–isännän. Se ei yleensä aiheuta kliinisiä oireita, vain teurastappioita.
Alkueläimet – Protozoa
Kokkidit eli Eimeriat ovat yleisiä lampaan suolistossa. Stressi liittyy usein kokkidioosin puhkeamiseen. Eimerioihin kuuluu useita lajeja, joista suurin osa on harmittomia. Infektio rauhoittuu yleen- sä itsestään immuniteetin vahvistuessa. Kokkidit voivat aiheuttaa ongelmia varsinkin karitsoille. Karitsat sairastuvat kokkidioosiin yleensä 4-8 viikon iässä. Kokkidioosin oireita ovat akuutti ja mah- dollisesti myös verinen ripuli, voimattomuus, syömättömyys sekä vatsakivut. Kokkidioosi voi hoitamattomana johtaa eläimen nope- aan menehtymiseen. Patogeenisimpiä lajeja ovat E. grandallis ja E. ovioidalis.
Kokkidien aiheuttamaa infektiota arvioitaessa tulee kokkidit tunnistaa.
Toxoplasma gondii on kissojen parasiitti, joka voi käyttää lam- masta väli-isäntänä. Infektion ajankohdasta riippuen toxoplasma
voi aiheuttaa abortteja tai karitsojen syntymistä heikkoina ja mah- dollisesti hermosto–oireisina.
Cryptosporidium parvum -alkueläintä voi löytyä myös kliini- sesti terveiltä lampailta. Yleensä se infektoi 4–10 päivän ikäisiä karitsoita. Infektio oireilee akuuttina ripulina, voimattomuutena, vatsakipuina ja ruokahaluttomuutena. Karitsat voivat menehtyä infektioon nopeasti, jopa parin päivän sisällä. Alkueläin voi tarttua myös ihmiseen eli se on ns. zoonoosi. Diagnoosi tehdään erillisel- lä vasta-aineisiin perustuvalla testillä.
Vastausaika:
Eimerioiden lajitason tunnistaminen sporulaation kautta 2 vk, koon perusteella tehtävä jaottelu ja sisäloisten tunnistus näyt- teensaapumispäivänä.
Näytetyyppi:
Juuri ulostettua ulostetta kerätään 8–10 eläimeltä n. ruokalusi- kallinen/eläin. Ulosteet voidaan yhdistää /eläinryhmä samaan keräysastiaan. Esim. nuoret samaan ryhmään ja aikuiset omaan- sa. Ulosteet säilytetään viileässä ja toimitetaan laboratorioon mahdollisimman nopeasti. Näyte säilyy jääkaappilämpötilassa n. 7 vrk.
Menetelmä:
McMaster menetelmä, jossa ilmoitetaan madon munat kpl/g ulostetta. Tarvittaessa kokkidien tunnistus ja niiden prosentuaa- lisen määrän ilmoittaminen.
Tulkinta:
Arvioitaessa madotuksen tarvetta tulisi huomioida tunnistetut la- jit, lampaiden ikä ja mahdolliset oireet. Nuorille lampaille/karitsoil- le infektio on aina vakavampi. Lukuarvot ovat ohjeellisia. Omis- tajan tulee aina keskustella madotuksen tarpeesta eläinlääkärin kanssa.
Sukkulamatojen sekainfektio:
• • •
< 250 kpl/g = lievä
250–800 kpl/g = keskinkertainen > 800 kpl/g = voimakas
Nematodirus–suvun loiset eivät tuota runsaasti munia, joten pienikin määrä munia viittaa selkeään infektioon, joka voi etenkin nuorilla lampailla aiheuttaa jopa vakavia oireita. Lieväkin imuma- toinfektio on merkitsevä.
Kokkidit:
Kliinisesti merkittävä: > 1000 kpl/g ulostetta (mikäli E. grandalis ja/tai E. ovioidalis).
Suurempikaan määrä kokkideja ei välttämättä aiheuta oireita, mikäli lajit ovat nonpatogeenisia. Patogeenisimpiä lajeja ovat E. grandalis ja E. ovioidalis. Tarvittaessa kokkidit tunnistetaan ja las- ketaan niiden prosentiaalinen osuus koko kokkidimäärästä ulos- teessa (kpl/g ulostetta).
Movet Laboratoriokäsikirja | 113