Page 120 - Movet - Laboratoriokäsikirja 2015

Parvovirus/kissarutto pikatesti (koira, kissa)
Koiran parvovirus (CPV-2) on hyvin kestävä, kosketuksen välityksellä tarttuva virus. Se aiheuttaa ripulia sekä huo- nosti rokotettujen emojen pennuilla sydänlihastulehdusta. Etenkin aikuiset rokotetut koirat voivat kantaa tautia oi- reettomana ja levittää virusta ulosteissaan. Yleisin parvo on nuorilla rokottamattomilla pennuilla, tai pennuilla, joiden rokotussarja on vielä kesken.
Ensimmäisiä oireita, joita ovat väsymys, oksentelu ja syömättömyys, seuraa yleensä kahden vuorokauden si- sällä verinen ripuli, johon liittyy kuume ja mahdollisesti myös suolen tuppeutuminen itsensä sisään. Oireiden va- kavuus vaihtelee, ja parvo voi johtaa myös ennakko-oi- reettomaan äkkikuolemaan.
Parvovirusta vastaan ei ole lääkkeitä, mutta sitä vastaan voidaan rokottaa. Narttukoiran rokotuksista tulisi huoleh- tia hyvin ennen astutusta, sillä pennut saavat vasta-aineita virusta vastaan jo raskauden aikana istukan läpi sekä syn- nytyksen jälkeen maidosta. Pennut suositellaan rokotet- tavaksi ensimmäisen kerran 12 vk iässä yhdistelmärokot- teella, jossa on myös parvovirusrokote. Seuraavan kerran 16 vk ja yhden vuoden iässä annetaan tehosterokotteena sama yhdistelmärokote. Myöhemmin tehosterokotukset kerran 1–3 vuodessa. Jos sairastumisriski on suuri, voi en- simmäisen rokotteen ottaa jo pennun ollessa 6 vk ikäinen. Sen jälkeen rokotusohjelma jatkuu normaalisti 12 vk iässä.
Hoidossa tärkeintä on nestetasapainon ylläpito suonen- sisäisellä nesteytyksellä ja sairastuneen eristäminen ter- veistä yksilöistä. Sekundaaristen bakteeritulehdusten vält- tämiseksi hoidossa käytetään usein myös antibiootteja.
Vastausaika:
Näytteensaapumispäivänä.
Näytetyyppi:
Ulostenäyte.
Menetelmä:
Antigeenin tunnistava pikatesti omassa laboratoriossa. Testin herkkyys 96,7 % ja spesifisyys 99,9 %.
Tulkinta:
Pos./neg.
Movet Laboratoriokäsikirja | 120