Page 16 - JOULUKUU 2018

Tohvelipuodissa

lämäni ensimmäinen työpaik- mään. Toisaalta – jos hyvin käy - tohveleihin, sellaisiin joissa jalat
ka opetti minulle pehmeitä hän saa myös nähdä, että jokaisena pääsevät pyörähtämään ympäri.
Earvoja. Kuten nyt vaikka vil- päivänä on lupa aloittaa alusta ja Hieman kummastellen minä ky-
lahuopien lämpöä, kumipohjien haaveilla vielä maailmankaikkeut- syin heiltä, miksi he valitsivat niin
hiljaista kopinaa ja sitä, kuinka elä- takin suuremmista asioista. suuret tossut.
män mukavuus lopulta voittaa ka- Kerran pieneen tohvelipuotiin Vastaus, jonka pieni poika minulle
peat lestit ja korkeat korot. asteli kaksi pientä poikaa, nuorem- antoi, toimii edelleen elämäni tär-
Vaikka nykyinen, sanojen täyttä- pi oli päiväkoti-ikäinen ja toinen keimpänä ohjenuorana unelmoin-
mä työni, eroaa paljolti tohvelipuo- muutamaa vuotta vanhempi. Pojat tiin.
din hulinasta, antoivat menneisyy- marssivat varmoin askelin tohve- Poika katsoi minua hymyillen ja
den työvuodet minulle myös mitä lilaatikoiden luokse ja sovittelivat kuin itsestäänselvyyden kertoen
tärkeintä runousoppia. erilaisia tossuja jalkoihinsa. Lopulta hän vastasi:
Ensin piti opetella malttia. Vaik- he päätyivät pari kokoa liian isoihin ”Siksi, että jäisi kasvuvaraa”.
ka tohvelit jalassa ei sovi kiirehtiä,
oli minunkin syytä kerrata, kuinka
kumipohjaisissa tohveleissa jarru-
tellaan. Kuusitoistavuotias, joka
haluaa valloittaa koko maailman-
kaikkeuden siltä seisomalta, op-
pii tarvittavat mittasuhteet vasta
elämän mukanaan tuomien vas-
toinkäymisten myötä. Kun kaikki
ei tapahdukaan heti, tulee ihmi-
sen opetella viisautta katsoakseen
taakse ja rohkeutta unelmoidak-
seen tulevasta.
Seuraavaksi minun oli aika opetel-
la ymmärtämään universumin eris-
kummallista huumorintajua. Vaikka
suunnitelma olisi kuinka aukoton,
pitää maailma kuitenkin aina huo-
len teidensä hiekoittamisesta. Kun
Koulukadulla pelattiin historian en-
simmäinen tossupalloturnaus, oli
ottelun ainoa loukkaantunut se,
joka ei pukenut tohveleita jalkaan-
sa. Kentän laidalla seistessäni minä
kompastuin uutuutta kiiltäviin nah-
kakenkiini ja sain lukea ottelun lop-
putuloksen puhelimen näytöltä,
terveyskeskuksen röntgenkuvaa
odotellessani.
Opin kirjoittamaan lukemalla.
Tärkeimmän oppitunnin nykyiseen
työhöni antoivat kuitenkin ne ihmi-
set, joita tohvelilaatikoiden äärellä
tapasin. Mitä enemmän ihmisiä
maailma luoksesi tuo, sitä laajem-
maksi sylisi ja ymmärryksesi kas-
vaa. Linda Huhtinen
Kuusitoistavuotias, joka haluaa
valloittaa koko maailmankaikke- Avaruus, ikuisuus, taivas täynnä auringoita.
uden, oppii väistämättäkin petty- linda@lindahuhtinen.fi

16