Page 104 - Movet - Laboratoriokäsikirja 2015

Toxoplasma vasta-aineet IgG ja IgM, ELISA
Toxoplasma gondii (T.gondii) on kissan suolistossa lisään- tyvä alkueläinparasiitti, joka voi aiheuttaa toksoplasmoosi nimisen sairauden melkein kaikille tasalämpöisille eläimille (mukaan lukien ihminen). Kissa on parasiitin pääisäntä, jo- ten se ei voi lisääntyä muiden eläinten suolistossa. Infektio on yleensä vähäoireinen.
Kissan suoliston epiteelisoluissa infektiivinen T. gondii ookysta kehittyy lisääntymiskykyiseksi ja alkaa erittää oo- kystia 3–10 vrk sisällä. Kissa voi saada infektion esimer- kiksi syötyään infektoituneen hiiren. Tämän jälkeen ookys- tia erittyy ulosteeseen 10–14 vrk:n ajan, jonka jälkeen niitä ei enää voida ulosteesta todeta. Ookystat säilyvät hyvin ympäristössä ja ne kehittyvät infektiivisiksi (sporulaatio) 1–5 vrk aikana ympäristöolosuhteista riippuen. Kissan elimistö muodostaa vasta-aineita Toksoplasmaa vastaan. Vasta-aineita voidaan todeta 3–4 viikkoa mahdollisen in- fektoitumisen jälkeen.
Todennäköisimmin sairastuvat kissat, jotka ovat valmiik- si immuunipuolustukseltaan heikompia (esim. pennut tai jonkin muun infektion seurauksena). Yleensä infektio on kissoilla oireeton. Mikäli kissa on saanut ruuakseen vain teollisesti valmistettua ruokaa, eikä se ole saalistanut/syö- nyt raakaa lihaa, on sillä hyvin pieni infektionmahdollisuus.
Muiden eläinten suolistossa alkueläimet tunkeutuvat suoliston seinämään aiheuttaen tulehduksen, johon eli- mistön puolustusmekanismit reagoivat rajoittaen parasiitin leviämistä. Tällöin parasiitti yleensä pyrkii ns. ”nukkuvaan muotoon” muodostaen kystia lihaksiin ja aivoihin. Kystat voidaan todeta vain ruumiinavauksessa. Akuutin vaiheen toksoplasmoosin oireita ovat mm. ruokahalun menet- täminen, väsymys, kuume. Taudin kroonistuessa oireet ilmenevät infektoituneessa eläimessä esimerkiksi keuh- kokuumeena, silmätulehduksena, sokeutumisena ja jopa keskushermosto-oireina, kuten tasapainon heikkenemise- nä, kosketusherkkyytenä, pupillien epänormaalina reagoi- misena, persoonallisuusmuutoksina, nielemisvaikeuksina, epileptistyyppisinä kohtauksina tai alle virtsaamisena tai ulostamisena.
Vastausaika:
1–2 vk.
Näytetyyppi:
Seerumi 0.5 ml.
Menetelmä:
IFAT yhteistyölaboratoriossa.
Tulkinta:
Kissoilla IgG vasta-ainetasot voivat pysyä korkeina useita vuosia. Kohonneet arvot viittaavat joskus sairastettuun infektioon. IgM vasta-ainetason nousu viittaa lähiaikoina sairastettuun infektioon.
Luettavaa:
http://www.merckmanuals.com/vet/generalized_conditions/to- xoplasmosis/overview_of_toxoplasmosis.html
http://actualidadveterinaria.files.wordpress.com/2011/08/update- on-the-diagnosis-and-management-of-toxoplasma-gondii-infec- tion-in-cats.pdf
Movet Laboratoriokäsikirja | 104