Page 12 - Movet - Laboratoriokäsikirja 2015

Eläimen valmistelu verinäytteenottoon
Eläimen tulisi paastota, eli olla syömättä useita tunteja, mielellään 10–12 tuntia, ennen näytteenottoa. Ruuan rasvojen aiheuttama plasman/seerumin sameneminen (lipemia) häiritsee useita mitta- uksia. Yleensä eläimelle kuitenkin on hyvä antaa hieman juomaa paaston aikana kuivumisen välttämiseksi. Kuivuminen voi osal- taan aiheuttaa vääristymiä joihinkin tutkimuksiin.
Eläin olisi hyvä pitää rauhallisena ja levossa muutamia tunte- ja ennen näytteenottoa sekä näytteenoton aikana, ellei haluta nimenomaan saada rasitusarvoa jostakin tietystä tutkimuksesta (esim. laktaatti, hemoglobiini yms.).
Verinäytteenotto
Verinäytteen saa ottaa vain eläinlääkäri tai muu näytteenottoon asianmukaisen koulutuksen saanut ja riittävät tiedot ja taidot omaava henkilö. (HE 30/1999)
Näytteenotto-olosuhteet voivat vaikuttaa ratkaisevasti labora- toriotutkimusten suorittamiseen ja tulosten oikeellisuuteen. Väärin otettu näyte voi vaarantaa eläimen terveyden ja/tai pilata näytteen.
Movet Oy ei vastaa virheellisistä näytteistä.
Näyte tulisi ottaa eläimen kokoon nähden mahdollisimman sopi- valla neulalla (esim. hevonen 18G, koira 20G, kissa ja pieni koira 21G), jotta näyte saadaan otetuksi mahdollisimman nopeasti ja vaurioittamatta suonta ja verisoluja.
Neulan pistämisen tulisi tapahtua nopealla ja määrätietoisella liikkeellä, jotta verisuoni vaurioituisi mahdollisimman vähän pis- tämisestä. Mikäli erottunut seerumi/plasma on punertavaa, on tapahtunut punasolujen hajoamista (hemolyysi), ja se saattaa häi- ritä joitakin tutkimuksia.
Näyte olisi hyvä ottaa alipaineiseen vakuumiputkeen, mikä oikein käytettynä täyttyy haluttuun tilavuuteen automaattisesti. Mikäli neu- lan ja vakuumiputken välissä käytetään letkua (esim. jos eläin on rauhaton), letkun tulee antaa täyttyä verellä koko matkaltaan putki- holkkiin asti ennen kuin vakuumiputki asetetaan holkkiin. Muutoin näytemäärä jää liian pieneksi. Näytteen voi ottaa myös ns. ”avo- ottona” korkittomaan putkeen. Tällöinkin näytemäärän on oltava sopiva kyseiselle putkityypille.
Jos verimäärä on liian suuri, putkessa olevan hyytymisenesto- aineen (plasmaputket) tai hyytymisaktivaattorin (seerumiputket) määrä ei ole riittävä. Tällöin plasmassa saattaa tapahtua ei toivottua hyytymistä, tai seerumi ei hyydy riittävästi.
Välittömästi näytteenoton jälkeen näyteputkea sekoitetaan kääntelemällä putkea rauhallisesti ylösalaisin 8–10 kertaa. Tällä varmistetaan näytteen ja putkessa olevien säilöntä yms. ainei- den riittävä sekoittuminen. Putkea ei saa ravistaa, jotta solut eivät vaurioidu. Yleisin syy epäluotettaviin laboratoriotutkimustuloksiin on väärin sekoittunut näyte.
Sivelyvalmiste verisolujen mikroskopointia (diffiä) varten olisi mieluummin tehtävä välittömästi näytteenoton jälkeen (EDTA- putki), viimeistään kuitenkin 2 tunnin kuluessa näytteenotosta. Sivelyvalmiste olisi syytä kiinnittää lasiin tuoreella metanolilla ennen näytteen lähettämistä. Huom! Lähettäkää 2–4 sivelyval- mistetta jokaisesta näytteestä, jotta voimme varmistaa tulos- ten oikeellisuuden.
Verinäytteen käsittely
Plasmaa tai seerumia eroteltaessa putket sentrifugoidaan 2000 g noin 10–15 minuuttia (kierrosnopeus ei ole sama kuin g-arvo, käytettävä sentrifuugi ja roottori vaikuttavat tiettyä kierrosnopeut- ta vastaavaan g-arvoon).
Li-hepariiniputki (vihreä korkki): solut sentrifugoidaan putken pohjaan tai annetaan laskeutua putken pohjalle (puolesta tunnista tuntiin). Solujen päälle erottunut plasma pipetoidaan esim. muo- visella pasteurpipetillä erotteluputkeen. Seerumiputkissa (punai- nen korkki) hyytymän annetaan muodostua 30–60 minuuttia ja se työnnetään putken pohjalle (esim. pasteur-pipetillä). Erottunut seerumi pipetoidaan erotteluputkeen.
Glukoosimääritykset tehdään natriumfluoridiputkesta (harmaa korkki) tai vaihtoehtoisesti Li-hepariiniputkesta. Putki sentrifugo- idaan mahdollisimman pian näytteenoton jälkeen. Solujen päälle erottunut plasma pipetoidaan esim. muovisella pasteurpipetillä erotteluputkeen. Plasman erottelu soluista on ensiarvoisen tär- keää luotettavan tuloksen saamiseksi. Myös laktaattimääritykset tehdään natriumfluoridiputkesta.
Hyytymisaikamääritykset (trombo- ja cephotest) voidaan tehdä vain natriumsitraattiputkesta (sininen korkki), joka on täytetty tasan merkkiviivaan. Verenkuvamääritykset tehdään ensisijaisesti EDTA- putkesta (violetti korkki).
Näytteet tulee säilyttää jääkaapissa ennen postitusta tai labora- torioon toimittamista.
Jos käytössäsi ei ole sentrifuugia, voit lähettää näytteet sellaisenaan, sentrifugoimme ne puolestasi. Glukoosin, magnesiumin, kaliumin ja fosfaatin sekä NEFAn ja betahydroksibutyraatin määrittämistä varten seerumi tai plasma on kuitenkin eroteltava mahdollisimman pian näytteenoton jälkeen.
Movet Laboratoriokäsikirja | 12