Page 127 - Movet - Laboratoriokäsikirja 2015

Alb (mikroalbuminuria) (U)
Glomerulussolujen seinämä ei normaalisti päästä lävitseen yli 60 kDa suuruisia molekyylejä. Siten 69 kDa kokoinen albu- miinimolekyyli ei normaalitilassa pääse virtsaan. Jos glomeru- lukset ovat vaurioituneet ja/tai glomerulussuodoksessa on niin paljon proteiineja, että tubulusten resorptiokyky ylittyy, albumii- nia (ja muita pieniä proteiinimolekyylejä) erittyy virtsaan. Koska albumiini on ylivoimaisesti yleisin verenkierron proteiini, ja sen koko on hyvin lähellä terveenkin munuaisen suodatuskokora- jaa, erittyy sitä lievissä munuaisvaurioissa yksittäisistä proteii- neista virtsaan eniten.
Lyhytkestoista, väliaikaista proteinuriaa voi esiintyä esimer- kiksi kuumeen, voimakkaan rasituksen, virtsatietulehduksen ja (epileptisten) kohtausten aikaansaamana. Jatkuvaa protei- nuriaa saavat aikaan esimerkiksi munuaisten tulehdukset tai infektiot, kroonisesti suurentunut verenpaine, munuaisten kas- vaimet ja jotkin krooniset sairaudet (esim diabetes).
Mikroalbuminuria määritellään tilanteeksi, jossa virtsasta löy- tyy hieman albumiinia, muttei niin paljon että tilanne on selkeäs- tä munuaisvauriosta aiheutuva (makroalbuminuria/proteinuria). (Lievä) mikroalbuminuria on, ainakin osittain reversiibeli, eli pe- russyyn hoitaminen sekä ruokavalion, liikunnan yms. elintapo- jen korjaaminen normalisoi tilanteen. Perinteiset munuaisten toiminnan tutkimiseen käytettävät määritykset, kuten kreatiniini ja urea, paljastavat tilanteen, jossa enää noin 25 % munuaiska- pasiteetista on jäljellä.
Tavanomainen virtsan liuskatesti havaitsee vasta > 300 mg/l albumiinipitoisuudet, jolloin tilanne on jo palautumaton makro- albuminuria/proteinuria. Parhaat liuskatestit havaitsevat myös < 300 mg/l pitoisuudet, mutteivät pysty luokittelemaan niitä. Vasta-aineisiin perustuva turbidimetrinen määritys antaa luotet- tavan numeroarvon, joten mikroalbuminurian seuraaminen on mahdollista. Tämä on tärkeää etsittäessä hyviä hoitokeinoja ti- lanteen normalisoimiseksi, ja seurattaessa munuaisten toimin- taa jatkossa.
Mikroalbuminurian määritelmän mukaan virtsan albu- miinipitoisuus on oltava 20–300 mg/l kolmessa peräkkäi- sessä mittauksessa, jotka on suoritettu > 2 viikon välein toisistaan. Lisäksi postrenaaliset syyt (esim virtsatieinfektiot) on poissuljettava.
Vastausaika:
Näytteensaapumispäivänä.
Näytetyyppi:
Virtsa (aamuvirtsa suositeltava, jotta virtsa on riittävän väkevää) 0,5 ml. Näyte säilyy 2 vrk huoneelämmössä, 7 vrk jääkaappilämpö- tilassa ja useita kuukausia pakastettuna (–20 °C). Säilytys viileässä ja lähetys mahdollisimman pian näytteenoton jälkeen suositeltava mikrobikontaminaatioiden välttämiseksi. Näytteen voi lähettää uri- ne stabilur virtsaputkessa.
Menetelmä:
Immunoturbidimetrinen määritys omassa laboratoriossa.
Viitearvot:
• koira alle 20 mg/l • kissa alle 10 mg/l
Tulkinta:
Suurentuneet pitoisuudet mm.
• (kroonisesti) suurentunut verenpaine
• diabeettinen nefropatia
• munuaistulehdus (nefriitti)
• munuaisten kasvaimet
• perinnöllinen (idiopaattinen) nefropatia
• Cushingin tauti
• hypertyreoosi
• leptospiroosi
• jotkin punkki–välitteiset sairaudet
• munuaisten toiminnan heikkeneminen iän myötä
On huomattava, että esim kuume, suuret lämpötilamuutokset, (epileptiset) kohtaukset ja voimakas fyysinen rasitus aiheuttavat lyhytkestoista mikroalbuminuriaa.
Movet Laboratoriokäsikirja | 127