Page 129 - Movet - Laboratoriokäsikirja 2015

NAG (virtsan N-asetyyliglukosaminidaasi)
Akuutit ja krooniset munuaisten toimintahäiriöt ovat erittäin yleisiä lemmikki- ja hyötyeläimillä. Perinteisesti munuaisten toimintakykyä ja sairauksia on laboratoriodiagnostisesti tutkittu määrittämällä seerumin tai plasman kreatiniinipitoi- suus. Se on epäherkkä tutkimus, koska kreatiniinin pitoi- suus suurenee vasta, kun munuaisten toimintakyvystä on menetetty jo n. 70–75 %. Lisäksi proteiinipitoinen ravinto nostaa hetkellisesti veren kreatiniinipitoisuuksia jopa kym- meniä prosentteja. Tästä syystä herkempiä munuaisten toimintakykyä mittaavia laboratoriotutkimuksia on yritetty kehittää jo pitkään.
N-asetyyliglukosaminidaasi (NAG) on useista kudoksista löytyvä solujen lysosomeissa oleva entsyymi, joka osallis- tuu glykoproteiinien kataboliaan. Sitä on erityisen paljon munuaisissa, etenkin proksimaalisissa tubuluksissa. Kool- taan se on niin suuri (n. 150 kDa), että sitä ei normaaliti- lanteessa erity virtsaan, ja verenkierrosta se katabolisena entsyyminä poistetaan hyvin nopeasti maksan toimesta. Siten virtsaan erittyvä NAG on peräisin tubulussoluista eri- laisten munuaistoimintahäiriöiden ja -sairauksien seurauk- sena. Tutkimuksissa virtsan NAG-pitoisuuden on havaittu lisääntyvän munuaisvaurioissa useilla eri lajeilla (mm koira, kissa, nauta, jyrsijät, ihminen). Pitoisuus muuttuu herkästi, ja mikä parasta jopa ennen palautumattomien vaurioitu- neiden syntymistä. Täten NAG-pitoisuuden seuranta so- veltuu myös munuaistautien seurantaan.
Tulos vakioidaan suhteuttamalla NAG-aktiivisuus virtsan kreatiniinin määrään, jolloin virtsan väkevyysvaihtelun vai- kutus saadaan eliminoiduksi.
Vastausaika:
2–4 vrk.
Näytetyyppi:
Virtsa. Virtsanäyte säilyy jääkaapissa 7 vrk, pakastettuna –20 °C 1 kk.
Menetelmä:
Entsymaattinen fotometrinen määritys omassa laboratoriossa. Tu- los suhteutetaan kreatiniinin määrään.
Viitearvot:
• koira < 0,6 U/mmol
• kissa < 0,4 U/mmol
• nauta < 0,4 U/mmol
Tulkinta:
Suurentuneet pitoisuudet
• munuaisten vajaatoiminta
– akuutti
– krooninen
Syynä esimerkiksi
• munuaisten kasvaimet
• eri syistä aiheutuvat nefriitit
• raskasmetallimyrkytykset
• lääkeainemyrkytykset
• diabeettinen nefropatia
• iskeeminen nefropatia
• munuaisten ja virtsateiden infektiot
– leptospiroosi
– Lymen tauti/borrelioosi
• tukkeutuneet virtsatiet
– virtsakivet
• kroonisesti suurentunut verenpaine
• amyloidoosi
• perinnölliset syyt, esim.
– polykystinen munuaistauti (PKD)
– progressiivinen nefropatia (PNP)
Movet Laboratoriokäsikirja | 129