Page 211 - Movet - Laboratoriokäsikirja 2015

Diabeettisen ketoasidoosin (DKA) diagnosointi
DKA on diabetes mellituksen vakava komplikaatio. Koska oireet ovat vaihtelevia, voi sen luotettava toteaminen olla vaikeaa. Lie- vässä ketoasidoosissa eläin syö, juo ja pystyy ylläpitämään nes- tetasapainonsa, mutta vakavissa tapauksissa oireina ovat mm. oksentelu, anoreksia, runsas virtsaaminen ja juominen, dehydraa- tio sekä yleinen voimattomuus.
Diabeettinen ketoasidoosi syntyy, kun elimistö ei insuliinin puutteessa tai insuliiniresistenssin vuoksi pysty hyödyntämään ruuan hiilihydraatteja energiantuotantoonsa. Tämä aiheuttaa ras- vakudoksen triglyseridien hajottamisen energiansaannin turvaa- miseksi. Normaalitilanteessa insuliini inhiboi triglyseridejä hajotta- van hormonisensitiivisen lipaasin toimintaa, jolloin rasvakudoksen triglyseridejä ei hajoteta. Syntymekanismia on kuvattu alla olevas- sa kaaviossa.
Laboratoriolöydöksenä havaitaan suurentunut verensokeri sekä ketoaineita virtsassa. Kuitenkin pelkkä ketoaineiden mittaaminen virtsan liuskatestillä jättää osan DKA-potilaista löytymättä. Näin tapahtuu koska virtsaliuska löytää pelkästään asetoasetaatin (ja asetonin), mutta ei hydroksibutyraattia, jota DKAssa syntyy ke- toaineista ylivoimaisesti eniten. Virtsaliuskoilla löydetään myös vääriä positiivisia tuloksia (esim. monet lääkeaineet häiritsevät). Lisäksi DKA voi olla niin lievä tai kestänyt vasta niin vähän aikaa, että vaikka veressä on suurentuneita pitoisuuksia ketoaineita, ei virtsaan erity vielä riittävästi asetoasetaattia positiivisen tulok- sen saamiseksi. Virtsanäytteen saaminen voi myös olla hankalaa DKAn aiheuttaman dehydraation vuoksi. Luotettavan DKA-diag- noosin saamiseksi epäilyttävien tapauksien tutkimisessa on käy- tettävä seerumin b–hydroksibutyraatin määritystä. DKA-epäilyn varmistamisen apuna voi käyttää Diabettisen ketoasidoosin diag- noosi–kaaviota.
β
- +
+
β β
Movet Laboratoriokäsikirja | 211