Page 24 - Movet - Laboratoriokäsikirja 2015

AFOS (alkalinen fosfataasi) (S/P)
Alkalista fosfataasia esiintyy useissa kudoksissa, mut- ta suurissa määrin etenkin suolistossa, sappitiehyeissä, verisuonten seinämässä, istukassa, munuaisissa, mak- sassa ja luusoluissa (osteoblasteissa). Kasvavilla yksilöillä luuston kasvu suurentaa AFOS-pitoisuutta. Pitoisuus nou- see etenkin sappitietukoksissa ja luustosairauksissa (mm. osteosarkooma), mutta muutoksen suuruus ei yleensä korreloi taudin vakavuuden kanssa.
On huomionarvoista, että kortikosteroidit lisäävät AFOS- aktiivisuutta koirilla, eli sitä voidaan käyttää lisämunuaisen hyperaktiivisuuden tutkimisessa. Toisaalta pitkäaikainen kortikosteroidihoito voi myös lisätä maksan syntetisoimaa isoentsyymiä.
Kissoilla AFOSin puoliaika elimistössä on lyhyt, mikä kannattaa ottaa huomioon diagnoosia tehtäessä tai taudin seurannassa.
Vastausaika:
Näytteensaapumispäivänä.
Näytetyyppi:
Seerumi tai hepariiniplasma 0,3 ml. EDTA-, sitraatti- ja oksalaat- tiplasma häiritsevät määritystä. Näyte säilyy 7 vrk huoneenläm- mössä ja jääkaapissa. 2 kk pakastettuna –20 °C. Hemolyysi häirit- see määritystä.
Viitearvot:
• koira
• kissa
• hevonen
• nauta
Menetelmä:
15–105 U/l,
kasvava pentu 45–240 U/l 15–100 U/l
70–250 U/l,
kasvava varsa 140–360 U/l 18–153 U/l
Fotometrinen (IFCC–standardin mukainen) omassa laboratoriossa.
Tulkinta:
Suurentuneet pitoisuudet
• maksasairauksissa vaurioituneiden solujen sisältämää
entsyymiä vuotaa verenkiertoon – sappistaasi
– maksaa vaurioittavat lääkkeet – myrkyt
• haimatulehduksessakin kudosvaurio aiheuttaa entsyymin vuotamisen verenkiertoon
• lisämunuaisen kuorikerroksen hyperaktiivisuus (etenkin koirat)
• kilpirauhassairaudet
• diabetes
• luuvauriot tai luustokasvaimet
• lääkeaineet, etenkin fenobarbitaali ja kortikosteroidit
Movet Laboratoriokäsikirja | 24