Page 37 - Movet - Laboratoriokäsikirja 2015

Cu (kupari) (S/P)
Kupari on tärkeä hivenaine etenkin sikiönkehityksen ja syntymän jälkeisenä aikana. Elimistössä kupari on pääosin varastoituneena maksaan, ja verenkierrossa sitoutuneena kantajaproteiiniinsa keruloplasmiiniin.
Kupari vaikuttaa etenkin luuston ja nivelten, mutta myös lihaksiston ja sisäelinten normaaliin kehitykseen. Tiineyden aikana hivenaineiden (pääosin sinkin ja kuparin) tarve li- sääntyy enemmän kuin energian tarve (etenkin hevosillla). Tästä syystä emä tarvitsee hyvät kuparivarastot tiineyden alkaessa. Näistä varastoista kupari siirtyy kehittyvään siki- öön. Saamiensa kuparivarantojen avulla jälkeläinen (var- sa) selviää imeväisiän yli. Maidosta jälkeläinen ei enää saa juurikaan kuparia. Myöhemmällä iällä kuparilla on tärkeä osuus raudan imeytymisessä ja hyödyntämisessä elimis- tössä, mm. punasolujen aineenvaihdunnassa.
Kuparin puute aiheuttaa yleisimmin raudan imeytymis- häiriöitä. Siten oireet näyttäytyvät raudanpuutteen tavoin, esimerkiksi hemoglobiinin ja punasolujen muodostumisen hidastumisena tai estymisenä. Tästä syystä anemian syyn selvittämisessä voi olla hyödyllistä määrittää myös veren kuparipitoisuus. Kuparin puutos vaikuttaa myös rasva–ai- neenvaihduntaan suurentaen veren kolesterolipitoisuutta.
Kuparin liikasaanti ei aiheuta normaalisti akuutteja oi- reita. Pitkäkestoisesta tai esimerkiksi keruloplasmiinin (kuparin kantajaproteiinin) puutteesta (Wilsonin tauti) ai- heutuvassa liikasaannissa kuparia kertyy maksaan huo- mattavasti normaalia enemmän. Tämä aiheuttaa ylei- simmin neurologisia ja maksaoireita. Lisäksi vakavissa tapauksissa voi vatsaonteloon kertyä nestettä, verihiuta- leiden ja valkosolujen määrä voi pienentyä, veren koko- naisproteiini ja ureapitoisuus suurentua, sekä ilmaantua sokeria virtsaan.
On tärkeä tietää, että seerumin/plasman kuparipitoisuus ei aina korreloi maksan ja kantajaproteiinin (keruloplasmii- nin) kuparivarastojen kanssa. Mikäli seerumin/plasman kuparipitoisuus on ristiriidassa kliinisten oireiden tai mui- den laboratoriotutkimusten tulosten kanssa, suositellaan tehtäväksi maksan kuparipitoisuuden arviointia biopsia- näytteestä.
Vastausaika:
2–5 vrk.
Näytetyyppi:
Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,5 ml. On suositeltavaa käyttää hivenainetutkimuksiin tarkoitettua näyteputkea. Näyte säilyy 7 vrk jääkaappilämpötilassa ja 2 kk pakastettuna (–20 oC).
Menetelmä:
Reagenssintoimittajan ongelmien vuoksi väliaikaisesti yhteistyö- laboratoriossa.
Viitearvot:
• hevonen
• koira
Tulkinta:
8–21 umol/l 9–30 umol/l
Pienentyneet pitoisuudet
• pitkittyneesti liian vähäinen kuparin saanti ravinnosta
tai lisäravinteesta
• vastasyntyneillä ja nuorilla yksilöillä emän liian vähäiset
kuparivarastot
Suurentuneet pitoisuudet
• pitkäkestoinen liiallinen kuparin saanti
• kuparin kantajaproteiinin perinnöllinen puutos (Wilsonin
tauti)
Movet Laboratoriokäsikirja | 37