Page 54 - Movet - Laboratoriokäsikirja 2015

Pi (fosfaatti) (S/P, erottelu)
Fosforia esiintyy laajasti lähes koko elimistössä ja useissa eri muodoissa, mutta valtaosa fosfaatista on sitoutuneena luustoon. Epäorgaaninen fosfaatti on luuston tärkeimpiä rakennusaineita. Verenkierrossa suurin osa on vapaana ionina (> 50 %), sitoutuneena proteiineihin tai epäorgaani- sissa komplekseissa.
Muuttuneita pitoisuuksia tavataan useissa eri tautitiloissa, mm. endokriiniset muutokset ja luustoaineenvaihdunnan häiriöt. Useimmiten lisääntyneet pitoisuudet aiheutuvat munuaisten toimintahäiriöistä.
Vastausaika:
Näytteensaapumispäivänä.
Näytetyyppi:
Seerumi, Li-hepariiniplasma tai virtsa 0,3 ml. Hepariiniplasma an- taa noin 7 % pienempiä tuloksia kuin seerumi. Seerumi-/plasma- näyte pitää erottaa soluista mahdollisimman pian, koska pu- nasolut sisältävät fosforia eri muodoissa. Hemolyysi vaikuttaa tuloksiin, mutta fosfori voi vuotaa punasoluista ilman näkyvää hemolyysiäkin. Myös ikteria häiritsee määritystä. Syöminen saat- taa aiheuttaa muutoksia pitoisuuksissa, joten paastoa suositellaan ennen näytteenottoa. Vuorokausivaihtelun vuoksi suositellaan aa- munäytteenottoa.
Seerumi- ja plasmanäyte säilyy 1 vrk huoneenlämmössä, 4 vrk jääkaapissa ja 12 kk pakastettuna (–20 °C). Virtsanäyte säilyy 2 päivää, mikäli pH < 5. Neutraalin tai emäksisen virtsanäytteen pH on laskettava pienellä määrällä väkevää suolahappoa.
Menetelmä:
Fotometrinen (IFCC-standardin mukainen, molybdaatti) omassa laboratoriossa.
Viitearvot:
• koira
• kissa
• hevonen
• kani
• nauta
Tulkinta:
0,85–2,0 mmol/l 1,3–2,2 mmol/l 0,7–1,6 mmol/l 1,3–2,2 mmol/l 1.4–2.5 mmol/l
Suurentuneet pitoisuudet
• fosfaatin saanti suolistosta lisääntynyt
– D-vitamiinipitoisuus elimistössä lisääntynyt
– suolistovaurio
– ravinnon laatu esim runsaasti kalsiumia
• fosfaatin siirtyminen soluista solunulkoiseen tilaan lisääntynyt
– voimakas rasitus ja sen aikaansaama lihasvaurio
– voimakas lämmönnousu
• luuvaurioissa ja luuaineenvaihdunnan häiriöissä
• endokriinisissa taudeissa ja häiriötiloissa
– hypertyreodismi
– hypoparatyreodismi
• eritys virtsaan pienenee
– glomerulusfiltraation häiriöt
– hypoparatyreodismi
– virtsarakon repeämä
– akromegalia
Alentuneet pitoisuudet:
• heikentynyt imeytyminen (malabsorptio, D-vitamiinin
puutos, aliravitsemus, oksentelu, ripuli)
• siirtyminen soluihin (insuliiniinjektiot, glukoosiinjektio/-
infuusio, respiratorinen alkaloosi (syy esim
hyperventilaatio, sepsis, lämpöhalvaus), hypotermia)
• lisääntynyt munuaispoistuma (lisäkilpirauhasen
yliaktiivisuus, munuaisvauriot, diabetes, Cushingin tauti, erilaiset lääkkeet kuten diureetit, kortikosteroidit jne, metabolinen asidoosi)
Movet Laboratoriokäsikirja | 54