Page 58 - Movet - Laboratoriokäsikirja 2015

Seleeni (S/M)
Seleeni on yksi tärkeimmistä hivenaineista. Sitä saadaan ravinnosta esimerkiksi seleeniä sisältävistä proteiineista (ns. orgaaninen seleeni) sekä seleeniä sisältävistä lisä- ravinteista (ns. epäorgaaninen seleeni). Seleeni imeytyy melko tehokkaasti, kuitenkin orgaanisena paremmin kuin epäorgaanisena. Seleeniä on elimistössä sekä lihassoluis- sa että verisoluissa ja veriplasmassa. Sen aineenvaihdunta on tarkan säätelyn alaisena, seleenipitoisuuden perusteel- la elimistöön tuleva uusi seleeni joko sitoutuu proteiineihin tai eritetään pääosin virtsaan.
Seleenin tärkein tehtävä on olla kofaktorina glutationi- peroksidaasissa (GPX), joka on erittäin tärkeä antioksida- tiivinen entsyymi. GPX neutraloi etenkin rasituksessa/ana- erobisessa energiantuotannossa syntyviä soluille erittäin haitallisia vapaita happiradikaalimolekyylejä. Lisäksi selee- ni osallistuu kilpirauhashormonien toimintaan, immuuni- puolustukseen ja myrkyllisten metallien (esim. elohopea, lyijy, kadmium) sitomiseen.
Seleeninpuutos aiheuttaa lihasvaurioita (etenkin sydän-, mutta myös luurankolihasten). Myös kilpirauhasen epä- normaali toiminta on mahdollista. Seleeninpuutoksen oi- reita tavataan pääosin nuorilla vasikoilla keväisin tai laidun- kauden alussa. Lypsävillä lehmillä seleeninpuutoksella ja utaretulehdusten yleisyydellä on havaittu olevan yhteyttä.
Seleenin liikasaannin aiheuttama toksisuus on mahdol- lista, joskin toksisten vaikutusten alkamiseen vaaditaan melko huomattava liikasaanti. Akuutti Seleenimyrkytys on harvinainen. Sen oireita ovat esim. koliikki, sokeutuminen ja paralyysi. Myrkytys voi johtaa myös eläimen kuolemaan. Lievä krooninen Seleenimyrkytys ilmenee esim. laihtumi- sena ja yleisenä huonokuntoisuutena. Naudoilla on rapor- toitu myös sorkkien epämuodostumia.
Maidosta tehtyä seleenimittausta voidaan käyttää arvi- oitaessa ruokinnasta saatavan seleenin riittävyyttä sekä vasikoiden riittävää seleeninsaantia.
Vastausaika:
1–2 vk.
Näytetyyppi:
Seerumi tai maitonäyte lisäaineettomassa putkessa. Näyte säilyy 7 vrk jääkaappilämpötilassa ja 2 kk pakastettuna (–20 oC). Samanlai- sella ruokinnalla olevien eläinten näytteet voidaan yhdistää ja mää- rittää rehujen seleenin riittävyyttä näin.
Menetelmä:
Verinäytteille AAS (Atomi Absorptio Spektrometria) yhteistyölabo- ratoriossa. Maitonäytteille ICP-MS (Inductively coupled plasma mass spectrometry) yhteistyölaboratoriossa.
Viitearvot:
Verinäytteille:
• nauta
– puutoksen raja: 10–40 μg/l
– tavoitetaso: > 70 μg/l
– nuorkarjalle: 100 μg/l
Lähde: NAUTOJEN SAIRAUDET 2005 Vitamiinien ja hivenaineiden puutostilat ja liikasaanti 1; Satu Pyörälä ja Tiina Tiihonen
• hevonen
• lammas
Maitonäytteille:
100–200 μg/l 55–170 μg/l
• nauta: 30 - 80 ug/l
– tavoitetaso: > 25 ug/l
Tulkinta:
Pienentyneet pitoisuudet
• liian vähäinen seleenin saanti ravinnosta tai
lisäravinteesta
Suurentuneet pitoisuudet
• liiallinen seleenilisän antaminen joko ravinnossa tai
injektiona
Movet Laboratoriokäsikirja | 58