Page 93 - Movet - Laboratoriokäsikirja 2015

EHV (hevosen herpesvirus) 1 ja 4 vasta-aineet IFAT (S)
EHV-1 ja EHV-4 ovat hevosen herpesviruksia. Herpesvirus kuuluu DNA-virusten ryhmään. Molempia viruksia esiintyy maailmanlaajuisesti. EHV-1 aiheuttaa abortteja, hengitys- tieinfektioita ja neurologisia oireita. EHV-4 puolestaan ai- heuttaa pääasiallisesti hengitystieinfektioita, mutta satun- naisesti se saattaa aiheuttaa myös abortteja.
Infektio on erittäin nopea, ja oireet voivat alkaa jo 24 tunnissa, mutta tyypillisemmin 4–6 vuorokautta infektoitu- misesta. Virus leviää aerosolina eli ilman mukana. Infektoi- tumisen jälkeen sairastunut eläin levittää virusta vielä noin 7–10 vuorokautta, mutta mahdollisesti pidempäänkin. Tämän vuoksi suositellaan sairastuneen eläimen pitämis- tä karanteenissa diagnoosin jälkeen. Virus saattaa levitä myös epäsuorasti pinnoilta, sillä se selviää useita viikkoja ympäristössä. Virusta erittyy voimakkaimmin infektion en- simmäisinä päivinä.
Diagnoosin nopeuttamiseksi suositellaan PCR-tutkimus- ta hengitysteiden eritteistä, abortoituneesta sikiöstä tai verestä. Neurologisten oireiden yhteydessä näytteenä voi- daan käyttää myös likvoria tai ruumiinavauksessa kerättyä selkäydintä tai aivokudosta. Imusolmukkeista ja kolmois- hermosolmusta otetuissa näytteissä on riskinä aiemman infektion aiheuttama väärä positiivinen tulos, sillä latentti virus säilyy hevosen elimistössä juuri näissä kudoksissa.
Hevosen herpesviruksien yleisyydestä johtuen löytyy miltei kaikkien hevosten verenkierosta vasta-aineita ky- seisiä viruksia vastaan. Vasta-ainetasoja nostavat myös rokotukset. Näistä syistä yksittäinen vasta-ainetutkimus ei ole luotettava menetelmä akuutin herpesvirusinfekti- on diagnosointiin. Diagnoosin tekemiseen tarvitaan kaksi verinäytettä, ensimmäinen mahdollisimman pian oireiden alettua sekä toinen 2–4 viikkoa myöhemmin. Abortoi- neiden tammojen vasta-aineet voivat olla koholla jo en- simmäisessäkin näytteessä. Tuoreen infektion vahvistaa vasta-ainetasojen nelinkertainen nousu ensimmäisen ja toisen näytteen välillä. Molemmat näytteet tulee analysoi- da samassa laboratoriossa, jotta tuloksia voidaan verrata keskenään.
Vastausaika:
1–2 vk.
Näytetyyppi:
Seerumia tai Li-hepariiniplasmaa vähintään 1 ml.
Menetelmä:
IFAT (ImmunoFluorescence Antibody Test) yhteistyölaboratoriossa.
Viitearvot:
• EHV-1: < 1:32 negatiivinen
• EHV-4: < 1:32 negatiivinen
Pariseeruminäytteiden tulkinta: Nelinkertainen nousu vasta-aine- tasoissa varmistaa akuutin EHV-infektion. Rokotteen nostamaa vasta-ainetasoa ei voida erottaa infektion aiheuttamasta noususta.
Lähteet:
Manual of Diagnostic Tests and Vaccines for Terrestrial Animals. 7th Edition, 2012. Volumes 1 and 2.
Movet Laboratoriokäsikirja | 93