Page 4 - TOUKOKUU 2020
P. 4

Älä naura kuollaksesi




                                            kohtelua. Mutta jos teette itsestänne  tautuvat  kuolemaan  isoa  numeroa
                                            ikäänne nuorempia, teitä katsellaan  tekemättä, mutta he lukevat tarkasti
                                            hieman  säälien. Ja kertovat kotona,  muiden kuolinilmoituksia. Karjalaiset
                                            että on se Pitko on mennyt huonon  itkevät, kokoavat suvun yhteen, polt-
                                            näköiseksi.                        tavat kynttilöitä ja heidän hautajaisen-
                                             Tosiasiat on silti syytä pitää mielessä.   sa ovat iloisempi tapahtuma kuin sata-
                                            Ihmiset eivät oikeastaan halua vanhe-  kuntalaisen häät.
                                            ta, ja vanhenemisen vastustamisesta   Mutta ei kannata surra etenkään liian
                                            on  tullut hyvä bisnes. Myös miehet  aikaisin. Eikä ole syytä ottaa surullista
                                            käyttävät rasvoja, värjäävät tukkan-  iltapäiväasennetta eli kaikki mukava
                                            sa, partansa, poistattavat ryppyjä  ja  on jo eletty.
                                            hankkisivat nuoremman miehen pa-    Kissamme Kauno  ja Pekkokin tietä-
                                            perit, jos se olisi sallittua.     vät, että elämän päätarkoitus on naut-
                                             Vanhus-sanaa  vältellään  viimeiseen  tia siitä. Pekkokin kulkee häntä pystys-
                                            asti. Kokoomuksen Kansallinen elä-  sä, vaikka on leikattu kolli. Eihän sitä
                                            keläisliittokin muutti nimensä Kansal-  koskaan tiedä.
                                            liseksi Senioriliitoksi. Palloliiton ikä-  Tottakai kiukuttaa, kun kihti vaivaa,
                                            miessarjoissa ei puhuta ikämiehistä,   mutta  ehtoossa  on  paljon  mukavaa-
                                            vaan Kunnossa kaiken ikää -pelaajista.  kin.
                                             Jokainen sukupolvi tekee samat vir-  Juuri  äsken  minullekin  tapahtui  jo-
                                            heet  kuin  edellinenkin.  Eikä  mikään   tain, mutta kaikkea ei tarvitse kertoa.
                                            maailmassa lopullisesti kuole.
                                             Ei edes sosialismi. Jonain päivänä se                   Matti Pitko
                auru pidentää ikää, ellei naura   nousee kuin kevätesikko pientareelle,   Lähenee parasta vanhuuttaan.
                ihan kuollakseen. Annan vih-  kukoistaa hetken ja uinahtaa jälleen
          Njeen,  että  meidän  vanhojen    sadaksi vuodeksi.
          kannattaa  luottaa  itseemme ja  huu-  Oikeastaan kuolema on hyvä asia,
          moriin, jos emme muuta voi. Kissam-  sillä se laittaa rajat vanhuudelle. Olisi
          me Kaunon  lisäksi  aiomme hankkia   tuskallista olla loput elämäänsä, ehkä
          kilpikonnan,  jotta  näemme elääkö  se   parisataa vuotta, raihnainen ja muis-
          satavuotiaaksi.                   tamaton.
            Ihmisen  ikä on  suhteellista. Kaksi-  Kukaan  ei  voi  onneksi  kuolla  toisen
          kymppisenä 30-vuotias oli ikäloppu,   puolesta. Jos niin olisi, elossa olisivat
          mutta nyt viisikymppinen on silmissä-  vain rikkaat.
          ni lupaava nuori.                  Olen täällä Hämeessä ja Satakunnas-
           Annan  jälleen  kerran  teille ylivoi-  sa asuvana karjalaisena huomannut,
          maisen neuvon. Lisätkää 10 vuotta  kuinka eri tavalla heimot suhtautuvat
          ikäänne,  niin  saatte yllättävän  hyvää  kuolemaan. Länsisuomalaiset suh-


                                           Kuoliko se ihte vai pitikö se lopettaa?
                                            (Erkki Tanttu, Yhdessä nyytissä 1957)




                                                  Konduktööri tuli erään laihialaisen  luokse ja kysyi matka-
                                                  lippua. Laihialainen kaiveli taskujaan ja ihmetellen kääntyi
                                                  konduktöörin puoleen ja sanoi, että olen luultavasti hukan-
                                                  nut lippuni. Konduktööri ei uskonut, vaan tarttui laihialaisen
                                                  suureen matkalaukkuun ja heilautti sen junasta järveen. Lai-
                                                  hialainen suuttui ja huusi:
                                                  - Jumalauta! Ensin te yritätte saada minut maksamaan kaksi
                                                  kertaa ja kun se ei onnistu, niin te yritätte hukuttaa vaimoni.

                                                                           (Vilppo Lonkamo, Rautatiekaskuja)

          4
   1   2   3   4   5   6   7   8   9