Page 18 - virtaa ajssa 5_7

18 virtaaajassa.fi 5.7.2017 n:o 7

Tässä tarinassa muistellaan niitä hyviä lapsuuden aikaisia kesiä.

Tarina ilmestyy syyskuussa äänikirjassa ” Sadat muistot, Suomi 100.
Marianne Marenk
KESÄLOMALLA

Tässä ahkerat sisarukset hienona Liisi, Irmeli ja Vuokko

ouluajan asuimme pienen matkan päässä luonnollista, että osallistut- kulkivat kiltisti jonossa sia. Amerikan täti opetti, hin ryijynteon. Meitä oli
Niinisalossa .Sieltä maalla pikkusisarusten tiin kykyjen mukaan tilan maantien laitaa ja autot, että punajuuren naatitkin siis kolme tyttöä – yksi
Koli helppo kulkea kanssa. Siellä olimme siis töihin. Kun isä oli mukana, joita silloin ei ollut paljoa, pitää syödä. Jonkun aikaa ryijy kesässä – kolmen
oppikouluun ja siellä oli kesät ja jokainen viikon- muistan kun hän herätteli hiljensivät vauhtiaan. Leh- äiti niitä haudutteli, ei vaan kesän työt. Ryijyä nuki-
isän työ. Kesät vietimme loppu. Viikonloppu tar- meitä ja jos ei heti nous- miä kohdeltiin hyvin. Moni oikein syöjiä löytynyt. Vielä tettiin sadesäällä ja aina
maalla. Niinisalo oli vil- koitti vain sunnuntaita, tu, isä sanoi, että ne on niistä tunsi nimensäkin. oli monta sarkaa lanttua, jos ei ollut muuta työtä.
kas kylä, jossa oli varus- sillä lauantaisin oli koulua. hautuumaalla, jotka tähän Eläimistä sika oli kyllä vii- yhteen aikaan sokerijuuri- Lähellä oli pieni joki,
kunta, elokuvateatteri, Pidin huolta kouluun läh- aikaan nukkuu. Jälkikäteen sain. Meillä oli iso emakko kastakin. Kun alkoi perata kauempana oli santa-
monta ruokakauppaa ja temisestä ja jokapäiväi- ajatellen outo sanonta. Kaisa-sika. Minäkin vein yhtä penkkiä, ei penkin monttu. Kun päivän
monta kahvilaa. Sotilaat sestä ruoasta. Ei ne ruoat Meillä oli kesän aikaan sen usein yksin ulkoai- toista päätä näkynyt. Näitä työt oli tehty, pääsi ui-
kuuluivat kuvaan, kulkivat kovin ihmeellisiä olleet. monia tehtäviä. Aamulla taukseen. Se olisi varmaan penkkejä oli paljon ja nämä maan. Se oli palkinto.
pitkissä marssijonoissa ja Kerrankin lähetin siskoni piti viedä lehmät laitu- mennyt itsekin, kun oli- sarat piti perata useam- Tämä oli meidän kesää
lauloivat marssiessaan. Il- ostamaan makkaraa kau- melle. Lehmien kanssa si ollut ovi ja portti auki. man kerran kesässä. Sisko- ja kesälomaa. Varmaan
taisin heitä näkyi kylällä. pasta. Hän toi valtavan käveltiin, matka voi olla Marjametsässä käytiin. jen kanssa kilpailtiin, kuka monille silloin maalla-
Olen vanhin kolmesta paketin ryynimakkaroi- kolmekin kilometriä. Illalla Mustikoita, puolukoita ja sai penkin ensin valmiiksi asuneille lapsille tuttua.
sisaruksesta. Niinisalossa ta. En ymmärtänyt mitä oli jätetty pyörät laitumel- muuraimia poimittiin val- – työn taso ei ollut mittana. Elämä oli kokonaisuu-
ollessamme olin se, joka niillä tekisin, joten vei le ja helpotti, kun sai tulla tavasti, ämpärikaupalla. Nämä eivät varmaan- dessaan työntäyteistä,
huolehti asioista. Isä kävi ne takaisin kauppaan ja paluumatkan pyörällä, kun Ei marjojen poimiminen kaan riittäneet kesätöiksi, selkeätä ja onnellista.
töissä ja me tytöt olim- ostin tavallisia nakkeja. oli puoliunisena kävellyt herkkua ollut, mutta ei sil- sillä ollessamme isom-
me paljon yksin. Äiti asui Kesälomalla maalla oli pitkän matkan. Lehmät loin sanottu, että ei huvi- pia äiti laittoi kangaspui- Vuokko Vainio
ta lähteä metsään. Meillä
oli monta pesää mehiläi-
siä ja hunajaa käytettiin
paljon. Ainakin hunajan
linkoamiseen osallistuin.
Oli myös isot äidin kasvi-
maat. Äiti oli jo 50-luvulla
lähes luomuviljelijä. Siinä
hyttysten seassa perattiin
kaikkia juurespenkkejä.
Tutuksi tuli monenlaiset
kaalit, jotka äiti kasvat-
ti siemenistä. Meillä oli
mangoldia, joka oli silloin
harvinaista. Niinpä söim-
me mangoldilaatikkoa,
pinaattimuhennosta ja
Lepotauko Isä-lLaurin kanssa v. 1951 keväisin luonnon nokko- Vielä oli leikin aika v. 1949