Page 32 - Movet - Laboratoriokäsikirja 2015

Bromidi (näytemäärä min. 1 ml) (S/P)
Bromidi on vanha humaani- /eläinlääketieteessä käytetty, nykyään myös Suomessa lääkelaitoksen koirille rekisteröi- mä lääkeaine epilepsian hoitoon. Bromidia voidaan käyt- tää yksin tai yhdistelmälääkkeenä fenobarbitaalin kanssa. Mikäli pelkällä fenobarbitaalilla ei saavuteta hoitotasapai- noa, voidaan lääkeaineilla yhdessä käytettynä yleensä saavuttaa hyvä hoitotasapaino. Myös pelkällä bromidilla voidaan päästä kohtauksettomaan tilaan.
Bromidin ei pääsääntöisesti katsota vaikuttavan keskus- hermostoon toisin kuin fenobarbitaalin. Se on hyvin siedetty, edullinen ja eläimen omistajalle stressittömämpi annostelta- va. Esimerkiksi pitkän puoliintumisajan vuoksi mahdollinen lääkeaineenannostelun epätarkkuus ei yleensä aiheuta koi- ralle ongelmia. Bromidi metaboloituu pääasiassa munuais- ten kautta ja ei näin ollen rasita maksaa niin kuin fenobarbi- taali tai muut maksassa metaboloitavat lääkkeet.
Bromidi ei sovellu status epilepticuksen hoitoon, mikäli ei käytetä ns. latausannosta. Mikäli potilaalla on addisonin tauti tai munuaissairaus, joiden vuoksi kaliumtasapaino on häiriintynyt, tulisi käyttää Na-bromidia K-bromidin sijaan.
Annostelu
Yksittäisenä lääkeaineena
Pitkäaikaiseen ylläpitoon 30–50 mg/kg/vrk. (Tarvittaessa jopa 70 mg/ kg/vrk), jolloin seerumin vakaa bromidipitoisuus 1000–1500 μg/ml saavutetaan vasta 150 vrk:n jälkeen. Terapeuttinen lääkekonsentraa- tioalue bromidia yksin käytettäessä on 800–3000 μg/ml.
Mikäli bromidin seerumipitoisuutta halutaan nostaa nopeasti, voidaan sitä annostella kahtena ensimmäisenä päivänä kaksin- / kolminkertaisesti tai käyttää latausannostelua. Suuresta annoste- lusta saattaa seurata komplikaatioita: vakava sedaatio, oksente- lua ja sekundäärisenä komplikaationa aspiraatiopneumoniaa.
Latausannostelu
Suositellaan käytettäväksi potilaille, joilla on aikaisemmin ollut va- kavia kohtauksia sekä potilaille, joiden veren fenobarbitaalipitoi- suutta täytyy nopeasti alentaa maksan toiminnan heikennyttyä tai luuydinmuutosten vuoksi. Latausannoksen kokonaismäärä viiden päivän aikana tulisi olla 450–600 mg/kg/p.o. Jolloin annostellaan seuraavasti: 165 mg/kg viiden päivän ajan (Latausannos 120 mg/ kg + ylläpito 45 mg/kg). Latausannos jätetään pois 6. päivänä ja jatketaan vain ylläpitoannostelua 45 mg/kg seerumin pitoisuudes- ta riippuen. Seurantamääritys tehdään heti annostelun jälkeen ja uudelleen kuukauden kuluttua. Mikäli näiden mittausten välinen erotus on enemmän kuin 10 %, tulee ylläpitoannostelu määrittää uudelleen. Mikäli latausannostelua ei käytetä, tulisi bromidi pitoi- suus seerumissa määrittää 3–4 viikon kuluttua lääkityksen aloi- tuksesta. Tällöin seerumin bromidipitoisuus on noin puolet siitä mitä se tulee olemaan vakaassa konsentraatiossa.
Mahaärsytyksen välttämiseksi voidaan lataus-annos jakaa an- nettavaksi kaksi kertaa päivässä ruokailun yhteydessä. Jokainen latausannos 225–250mg/kg nostaa seerumin bromidikonsentraa-
tiota n. 500ug/ml. Latausannostelu (600 mg/kg) voidaan antaa myös peräsuolen kautta, josta imeytyminen on nopeampaa kuin vatsan kautta. Tällöin latausannostelu (100 mg/kg) voidaan antaa neljän tunnin välein 24 tunnin aikana.
Yhdistelmähoito fenobarbitaalin kanssa
Mikäli yksistään käytetyn fenobarbitaalin seerumipitoisuudella 30–35 ug/ml ei saavuteta kohtauskontrollia, tulisi harkita yhdistel- mälääkityksen aloittamista. Kaliumbromidin annostelu tulisi olla 20– 50 mg/kg/pv. Kaliumbromidin asteittainen nostaminen 100–200 mg viikossa mahdollistaa paremman sopeutumisen lääkitykseen. Yhdis- telmähoidossa fenobarbitaalin seerumikonsentraation terapeuttinen taso tulisi olla 9–36 ug/ml ja kaliumbromidin 800–3000 μg/ml.
Bromidilääkityksen sivuvaikutuksia ovat ataksia ja heikkous, ok- sentelu, ummetus, mahatulehdukset, runsasjuontisuus sekä -virtsai- suus, anoreksia, uneliaisuus, kutina, hyperaktiivisuus, haimatulehdus. Sivuvaikutukset ovat useimmiten annosriippuvaisia ja ohimeneviä. Toksisuuden merkkeinä pidetään asento– ja liikeaistin menetystä, lihaskipuja, ataksiaa, takaraajojen heikkoutta, horrosta ja koomaa. Akuutissa myrkytyksessä hoitona käytetään 0.9 % NaCl-liuosta i.v.
Bromidipitoisuuden seuranta on tärkeää riippuen mm. annos- telusta, munuaisten toiminnasta ja ravinnon kloridipitoisuudesta.
Vastausaika:
1–7 vrk. Analysoidaan kerran viikossa.
Näytetyyppi:
Seerumi tai hepariiniplasma 1 ml. Säilytetään jääkaapissa.
Menetelmä:
Ioniselektiivinen elektrodi (ISE) omassa laboratoriossa. Elektro- di on ionispesifinen, eikä siihen vaikuta kloridipitoisuus, kuten vanhoissa menetelmissä (elektrodi on luotettava kloridipitoisuu- teen 400 mol/l = 400 000 mmol/l asti. Koiran viitearvo: 103–118 mmol/l).
Viitearvot:
• Fenobarbitaalin kanssa käytettynä: 800–2000 μg/ml
• ainoana lääkkeenä: 800–3000 μg/ml.
• lääkeainepitoisuus on titrattava yksilön mukaisesti,
koska tarvittava annos määräytyy taustasairauden luonteen ja vaikeuden mukaisesti.
Tulkinta:
Tuloksen ollessa viitearvojen ulkopuolella on annostusta harkittava uudelleen.
Lähteet:
Elina Holsti, lisensiaattityö: Idiopaattisen epilepsian lääkehoito koi- ralla, https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/14241/Lisen- siaatin%20tutkielma_Holsti.pdf?sequence=lh Lääkkeenvalmistajan pakkausseloste: ttp://spc.nam.fi/indox/nam/ html/nam/vetpil/9/13396159.pdf
Movet Laboratoriokäsikirja | 32