Page 30 - Movet - Laboratoriokäsikirja 2015

Bilirubiini, kokonais (S/P)
Bilirubiinia on punasoluissa osana hemoglobiinin rautaa sitovaa hemimolekyyliä. Verenkierron bilirubiini on peräisin hajonneista punasoluista ja on suurimmaksi osaksi sitou- tuneena albumiiniin (vapaa bilirubiini). Osa bilirubiinista on ns. konjugoituneessa (vesiliukoinen) tai konjugoimatto- massa (veteen liukenematon) muodossa. Bilirubiini meta- boloituu (konjugoidaan) maksassa ja se poistuu elimistös- tä sappinesteessä suoliston kautta ulosteissa. Bilirubiinin normaaliarvoista poikkeavat pitoisuudet viittaavat mm. maksasairauksiin tai lisääntyneeseen hemolyysiin. Myös muiden sisäelinten toiminnan häiriöt voivat vaikuttaa biliru- biinipitoisuuksiin, esim sappistaasi.
Vastausaika:
Näytteensaapumispäivänä.
Näytetyyppi:
Seerumi tai hepariiniplasma 0,3 ml. Suojaa näyte valolta mahdol- lisimman pian näytteenoton ja esikäsittelyn jälkeen. Näyte säilyy valolta suojattuna 1 vrk huoneenlämmössä, 7 vrk jääkaapissa, 6 kk pakastettuna (–20°C). Mikäli näytettä ei lähetetä samana päivänä, suo- sitellaan säilytystä jääkaapissa.
Menetelmä:
Fotometrinen (IFCC-standardin mukainen, NBD) omassa labora- toriossa.
Viitearvot:
• koira
• kissa
• hevonen
• nauta
Tulkinta:
1,1–14,0 umol/l 2,0–9,0 umol/l 5,0–45,0 umol/l 1–14 umol/l
Suurentuneita pitoisuuksia
• hemolyyttisissä tiloissa
• maksasairauksissa
• sappitietukoksissa
Hemolyysi suurentaa kokonaisbilirubiinin määrää mutta konjugoitu bilirubiini pysyy viitearvoissa, koska maksan kyky konjugoida bi- lirubiinia on saturoitunut. Sappitietukos ja maksavaurio suurenta- vat molempien pitoisuutta.
Movet Laboratoriokäsikirja | 30