Page 41 - Movet - Laboratoriokäsikirja 2015

Fruktosamiini (S/P/B)
Verenkierrossa olevien proteiinien aminoryhmien ja glu- koosin välille syntyy pysyviä ns. fruktosamiinisidoksia. Mitä suurempi on veren sokeripitoisuus, sitä suurempi on vas- taavasti fruktosamiinipitoisuus. Koska glukoosin sitoutu- misreaktio on hidas, lyhytaikaiset verensokeripitoisuuden suurentumiset eivät juurikaan suurenna fruktosamiinien määrää.
Albumiini on yleisin veren proteiini ja siten yleisin glykoi- tunut proteiini. Albumiinin elinikä verenkierrossa on muu- tamia viikkoja, eli veren fruktosamiinipitoisuus kuvastaa veren sokeripitoisuutta, ja siten diabeteksen hoitotasapai- noa, kyseisenä aikana.
Suurentunut fruktosamiinipitoisuus viittaa diabetekseen, mutta normaaliarvo ei sulje pois diabeteksen mahdolli- suutta. Normaalista poikkeavan veren kokonaisproteiinipi- toisuuden tai albumiinipitoisuuden vaikutus fruktosamiini- pitoisuuteen on syytä huomioida.
Vastausaika:
Näytteensaapumispäivänä.
Näytetyyppi:
Seerumi, Li-hepariiniplasma tai EDTA-plasma 0,3 ml. Seerumi- ja plasmanäyte säilyy 3 vrk huoneenlämmössä, 2 viikkoa jääkaapis- sa ja 2 kk pakastettuna (–20 °C). Lievä lipemia, ikterus tai hemo- lyysi ei haittaa määritystä.
Menetelmä:
Fotometrinen (NBT-reaktio) omassa laboratoriossa.
Viitearvot:
• koira • kissa
Tulkinta:
< 400 umol/l < 400 umol/l
Suurentuneet pitoisuudet • diabetes mellitus
– suurentunut fruktosamiinipitoisuus viittaa diabetekseen, mutta normaaliarvo ei sulje pois diabeteksen mahdollisuutta.
– normaalia pienemmät albumiini- tai kokonaisproteiinipitoisuudet vääristävät tulosta (pienentävät)
Movet Laboratoriokäsikirja | 41