Page 42 - Movet - Laboratoriokäsikirja 2015

Glukoosi (P/FP, erottelu)
Glukoosi on solujen tärkein energiaa tuottava yhdiste. Eli- mistö säätelee veren glukoosipitoisuutta hyvin tarkasti mm. insuliinin ja glukagonin avulla. Glukoosi jakautuu tasaisesti veren eri vesitiloihin. Koska verisoluissa (punasoluissa) ve- den osuus on pienempi kuin seerumissa/plasmassa, on seerumin/plasman glukoosipitoisuus hieman suurempi kuin kokoverestä mitattu (ero < 1 mmol/l).
Yleisin glukoosiaineenvaihdunnan häiriö on diabetes, jossa tavataan suurentuneita pitoisuuksia. Hypoglykemia voi esiintyä esimerkiksi lisämunuaisen kuorikerroksen toi- minnan häiriöissä tai insulinoomassa.
Vastausaika:
Näytteensaapumispäivänä.
Näytetyyppi:
Natriumfluoridiplasmaa 0,3 ml (harmaa korkki) suositellaan ensi- sijaisesti näytetyypiksi sen välittömän glykolyysi-inhibition vuok- si. Muita fluoridia sisältäviä näyteputkia voi myös käyttää, mutta pelkkä fluoridi estää glykolyysin vasta noin 2 tunnin kuluttua näyt- teenotosta. Tänä aikana glukoosipitoisuus pienenee jopa 5–10 %. Muun kuin Natriumfluoridiplasman erottamista soluista suositellaan mahdollisimman pian, jotta pitoisuus ei laske näytteenoton jälkeen. Näyte säilyy 2 vrk huoneenlämmössä tai 4 vrk jääkaapissa. Erottele plasma mahdollisimman pian hemo- lyysin välttämiseksi.
Menetelmä:
Fotometrinen (IFCC-standardin mukainen, heksokinaasi) omassa laboratoriossa.
Viitearvot:
• koira
• kissa
• hevonen
• kani
• nauta
Tulkinta:
3,4–5,6 mmol/l 3,4–5,8 mmol/l 3,5–6,0 mmol/l 4,1–8,3 mmol/l 2,3–4,1 mmol/l
Suurentuneet pitoisuudet
• diabetes mellitus
• sekundäärisiä hyperglykemioita aiheuttavat
– ruokailu
– stressi
– lisämunuaisen liikatoiminta
– kilpirauhassairaudet (hypertyreodismi)
– kouristukst
– keskushermostosairaudet
– jotkut sisäelintulehdukset (mm. pankreatiitti)
– lääkeaineet (etenkin hormonijohdannaiset) saattavat
aiheuttaa hyperglykemiaa ∙ glukoosi-infuusio
∙ glukokortikoidit
∙ tyroksiini
∙ ACTH
∙ adrenaliini ∙ ketamiini ∙ morfiini
Movet Laboratoriokäsikirja | 42