Page 98 - Movet - Laboratoriokäsikirja 2015

Leishmania vasta-aineet ELISA (S/P/B)
Leishmaniaa esiintyy yleisesti maailman trooppisilla ja sub- trooppisilla alueilla. Yleensä Suomessa tavattavat tapaukset ovat Espanjasta tuotuja löytökoiria. On arvioitu että esim. Malagan alueen katukoirista, joka kolmannella on tartunta.
Leishmania tarttuu koiraan hietasääsken välityksellä. Tartunnan saaminen Suomessa ei ole mahdollista, kos- ka se ei kuulu hietasääsken levinneisyysalueeseen. Loista kantava hietasääski toimii tartunnan väli-isäntänä koiral- ta toiselle tartunnan levittämisessä. Tauti ei tartu suoraan koirasta toiseen eikä koirasta ihmiseen. Sääski voi har- voissa tapauksissa tartuttaa loisen ihmiseen.
Loinen hakeutuu eläimen makrofaageihin, joissa se li- sääntyy ja infektoi lisää soluja heikentäen immuunipuolus- tusta. Taudin itämisaika voi vaihdella muutamasta viikosta useampaan vuoteen. Kaikki infektoituneet koirat eivät sai- rastu. Viskeraalimuodossa loiset hakeutuvat sisäelimiin ja kutaanisessa muodossa loiset voidaan todeta ihosta.
Leishmania oireilee karvoituksen ohenemisena tai kal- juuntumisena silmien ja huulien ympärillä. (näyttää kuin koiralla olisi silmälasit). Iho alkaa hilseillä ja se paksuuntuu etenkin polkuanturoista. Ihoon ja suuhun voi tulla myös haavautumia. Koiralla voi olla nenäverenvuotoa, jatkuvia silmätulehduksia sekä kuumeilua ja ripulia. Ultraamalla voidaan havaita pernan laajentuma. Koira laihtuu ja se voi saada niveltulehduksia (ontuminen). Kynsien kasvu no- peutuu. Loistartunta on elinikäinen eli sitä ei voida hoitaa pois, mutta koiran yleiskunnosta huolehtimisella ja immu- niteetin vahvistamisella hidastetaan taudin etenemistä. Yleisin kuoleman syy on munuaisten vajaatoiminta. Hoi- tamattomana tartunta aiheuttaa kroonisen yleisinfektion ja koiran kuoleman sitä kautta.
Yli 50 % infektoituneista koirista on oireettomia. Oireet muistuttavat monia muita sairauksia, minkä vuoksi diag- noosin teko voi olla haastavaa. Verinäytteestä voidaan to- deta kohonnut proteiini- ja globuliiniarvo, albumiini voi olla alentunut. Munuaisarvot voivat olla koholla ja myös mak- sa-arvoissa voi olla lievää nousua. Hematologian arvoissa todetaan anemiaa sekä trombosytopeniaa. Myös virtsan proteiinitasot ovat koholla.
Diagnoosi voidaan tehdä myös ohutneula- tai kudos- näytteestä, joka on otettu esim. luuytimestä, pernasta, imusolmukkeesta (viskeraali) tai ihosta (kutaaninen). Näyt- teestä pyritään osoittamaan parasiitit esim. värjäämällä histologisesti tai PCR-tutkimuksella.
Verestä tehtävä negatiivinen vasta-ainetesti ei sulje pois mahdollista tartuntaa. Mikäli koiralla kuitenkin on kliinisiä oireita, ovat myös vasta-ainetasot yleensä koholla. Diag- noosia tehtäessä on tärkeää tietää eläimen matkustushis- toria sekä mahdollinen ulkomailta tuonti.
Vastausaika: 1–7 vrk. Analysoidaan kerran viikossa.
Näytetyyppi:
Seerumi tai hepariiniplasma 0,5 ml. Säilytys jääkaapissa kunnes postitetaan.
Menetelmä:
ELISA omassa laboratoriossa. Leishmania on ilmoitettava eläin- tauti ja Movet on sairauden osalta Eviran rekisteröimä laboratorio. Spesifisyys 97.4 % ja herkkyys 95.0 %.
Tulkinta:
Leishmania vasta-aineet:
• < 7 % negatiivinen
• 7–12 % raja-arvoinen, tulosta tulee tulkita oireiden ja
muiden tutkimustulosten valossa (anemia).
• > 12 % Positiivinen
Testillä on havaittu heikkoa ristireagointia mm. Trypanosoman kanssa, joten raja-arvoisen tuloksen saaneet potilaat tulisi tutkia uudelleen aikaisintaan 3–4 viikkoa ensimmäisestä testauksesta.
Luettavaa:
http://www.merckvetmanual.com/mvm/index.jsp?cfile=htm/ bc/57400.htm http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC120052/ http://www.idexx.it/pdf/it_it/smallanimal/reference–laboratories/ testmenu/leish.guidelines–part–I.pdf http://bakerinstitute.vet.cornell.edu/animalhealth/page.php?id=1099 http://www.vetarena.com/dogs–health–care–articles/259/canine– leishmaniasis–overview–diagnosis–treatment–control–prevention. html
Movet Laboratoriokäsikirja | 98