Page 15 - TOUKOKUU 2020

YSTÄVÄNI FUNTSII
Matti J. Mäkelä

MENNEITÄ

14.4.2020 Krääkkiössä o samalla va- tulee petikaverit, ku kupsaharan, sillä majapaikkaa.
loo, ku eilinen lumi valasee pihaa, mut- meitillä tulee oleen paikka samois mul- Juho oli nuarikkonsa kaa saanu 1916
ta synkän pimiää, ku lumirantanen lis ja yhtenen hautakivi. kesällä potran pojan Erkin, jonka es-
Inha uhkuu tummaa syvyyttä. Kostialan Ylinen elikkä Yli-Mäkelä oli panjantauti taittoi 1919.
Ku lakasee huussipitkosilta kostee- melko äveriäs talo 1800-luvun lopulla Erkki lepää samois mullis, missä äi-
ta lunta, ni ehtiin siinä miättiin vaikka Juho ja Hilma sitä asu ja viljeli, mutta tensä ja isänsä mun vanhempieni kaa,
mitä, sillä aatosten siivet o pitkät ja an- taloo riivas lapsikuolleiluus. siis joskus samas spetis mun kaa.
tavat hurjaa kyytiä. Hilma kaatu vissiin suruun jo 1900-lu- Ku ny tarkastelen Juho-vaarin eloo,
Liukkaus tossun alla pistää palaan vun alus ja Juho jäi lekseks lähes vuasi- niin oon tullu melkosella varmuurella
arkeen ja hetkeen sillä tikitaali kertoo, kymmeneks. siihen uskoon, ettei hää kuallu suruun,
että o lussaa (+0,1), mutta räntä estää Tuperkeli ja kulkutaurit iskivät ta- vaan siihen, että oli saanut elämänty-
tirppusten löytävän evästä maasta. loon, josko olis johtu siittä, että talo änsä päätökseen keväällä 1929.
Västäräkistä o vähäsen kesään, mut- oli ihan tiän viäressä. Hän oli rakentanu entistä ehomman
ta kualeeko se ennen, ku kesä muistaa Mun vaarini, Mäkitalon Matti, oli ai- pihapiirin ja kodin perheelleen, mistä
tulla herättää väkkäräisen eväät. noo lapsista, joka ehti kasvaa miäheks aikansa maatilakirja kertoo ’nykyaika-
Ku suru iskee, se antaa voimaa, jos o ja viljeleen tiluksiaan, mitä ny siinä si- nen navetta ja toimiva päärakennus’,
antaakseen, mutta voi myäs taittaa, vus kävi kolme sotaa ja ehti asekätki- samanen kirja kertoo, että Kostialan
jos e o uskoo... jänä istuun kuritushuaneessa, mutta Yli-Mäkelästä on lohkottu 13 itsenäistä
Isäni oli 5-vuatias, ku hänen isänisän- kuus sisarustaan menehty lapsena tilaa.
sä kuali, joskus mää kyselin isältä, jot- ennen nuaruuttaan, tosin yks sisko Kaikkee sitä karenteeni pistää miät-
ta muistiko hää vaaristaan mitään, siis menehty keuhkotautiin vasta 29-vua- tiin, kuten isän muistokuvia vaaris-
oliko hällä miälikuvaa vaaristaan? tiaana. taan.
’Vanha miäs, jolla oli valkoset hiukset Miätin Juhon valkosia hiuksia ja naa- Ku isän muistoja hiukan tutkimalla la-
ja uurteiset kasvot, mutta suara ryhti, man uurteita, sillä vissiin jokaisella ventaa, niin siittä vois vaikka kirjottaa
ja ukolla oli repussaan piäni kirves!’ uurteella oli oma syynsä, joka oli naa- kokonaisen kirjan, ja Päätallon Kalle
olivatten isän muistot varistaan, eikä maan ojat kaivanu ja hiukset pistäny Toivolanjoki sarjan.
ees muistanu sitä, jotta oliko hän ollu uuteen kuasiin. Joista yks kertos Kostialan Yli-Mäke-
mukana hautajaisissa vaariaan saatta- Kevät 18 kaivo isot arvet Juhon naa- län kavveekanttiinista, joka toimi, ku
massa. mavärkkiin, ku pakenevat punakapi- keisarimme linnoitti Narvaa 1916.
Ny mulla o ollu kokonainen piinaviik- nalliset polttivat kototalon, ku Hyrs- Ku en o Kalle, ni mää vaan pähkin syi-
ko aikaa pähkiä Juho Yli-Mäkelän eloo kymurto oli käskeny polttaa pitäjän tä ja seurauksia!
ja tekemisiä, ku meitistä kummiskin kaikki talot, ettei lahtareille jää yhtään Huamenet Sulle Kaverini!

Vierailu vanhalla Sähkölaitoksella
15