Page 27 - TOUKOKUU 2020

Oiva Paloheimon Oivalluksia

Oiva Aukusti Paloheimo, vuoteen Kun ihminen, tarkemmin sanoen nai-
1911 Pietilä, oli suomalainen kirjailija, nen tai mies, ei mieti yhtään mitään,
joka kirjoitti romaaneja, runoja, no- onhänen ilmeensä ihmeen mietteliään
velleja ja aforismeja. Paloheimon tun- ja syvällisen näköinen. Opetus: Koeta
netuimpia teoksia on lastenkirja Tirlit- olla edelleenkin ajattelematta sitä tai
tan. Hän syntyi Tampereella 2.9.1910 ja tätä niin sinua pidetään vastakin hen-
kuoli Helsingissä 13.6.1973. kevänä.
Olemme päivittäin ilahduttaneet tai Totuuden puolesta taistelijat eivät
hämmästyttäneet teitä uudella afo- kuulu samaan ryhmään kuin ne likaiset
rismilla, jotka on poimittu hänen 1959 räyhääjät, jotka sanovat taistelevansa
julkaisemastaan teoksesta OIVALLUK- vääryyttä vastaan.
SIA. Kuusikymmentä vuotta myöhem-
min useat niistä ovat kuin tätä päivää, Rehellisen ihminen tuntee hänen
niin totta. tyhmyydestään, kun hän myöntää:
Jaa, sitä en ole tullut ajatelleeksi. Vil-
Tässä muutamia pistelijä ei sitä tunnusta. Joka päivä
julkaisemattomia saadaan kuulla: Sitä en tullut ajatel-
OIVALLUKSIA: leeksi. Mitä me tästä opimme? Emme
mitään, sillä sitä emme ole tule ajatel-
hyvin, että huomaamme sen, on hän
Lainsäätäjä ei kallista korvaansa koi- leeksi.
ran uskollisuudelle vaan määrää sen selvästikin pyyhkinyt yli turhat mutta Ellei sinulla ole ihmisistä mitään hy-
pidettäväksi ketjussa – maaseudulla vapaasti hengittäneet sanat. vää sanottavaa, niin pidä suusi kiinni.
rauhoitusaikana ja kaupungeissa aina. Huonoa huumoria on sellainen, jota - Tuollaista komennusta ei ole vielä ku-
Jos joku kynäniekka kirjoittaa niin on paljon ja paksusti. kaan koskaan missään totellut. hh

JOKO LUIT?

Pirteä kuin peipponen

ikö maailmassa muuta ta- juuri missään kuule. Se on käynyt
pahdu kuin, että moni on harvinaisemmaksi kuin kanteleen
Esaanut korona-tartunnan ja soitto. Vääräksi on käynyt laulun
aika moni on sairaalassa ja useat teksti: ”Ja senpä vuoksi laulan ma,
kuolleetkin. Onhan se pirullista, ja kun kannel täällä soipi…” Uhanalai-
on siltä täysi syys suojautua. Mutta siksi ovat käyneet, kiuru ja kannel.
muutakin elämää sentään on. Kiuruille ei enää löydy ojanpienta-
Voi että ilahduimme, kun ikku- reita pesimäpaikoiksi. Salaojilla ei
namme alla viserteli peipponen.
Sitä saattoi pitää paljon parempa- ole pientareita. Pientareilta ei enää
na ohjelmana kuin miltään radio- löydy myöskään mesimarjoja, ei tie-
tai tv-kanavalta kuultu. tenkään, kun ei ole pientareita.
Kun mummu oli pieni Aikansa lintu lauleli sillä paikalla, Onneksi kirvisiä vielä voi nähdä ja
ja oman mummunsa kotona, kunnes lennähti muille laulumaille. kuulla. Metsäkirviselle vielä löytyy
Ei siis tässä tällä kertaa tainnut saa- suojaisia paikkoja, mutta miten on
iltaisin hän nukahti kuovin huutoon.
da vastakaikua eikä puolisoa löyty- peltokirvisen.
Ja kun mummu oli pieni nyt. Pitäkäähän itsenne pirteinä ja et-
Oikeastaanhan linnut eivät laulele sikää ilonaiheita – niitä löytyy aina
Ja oman mummunsa kotona,
vaan rähjäävät ja karjuvat: ”Tää on ihan likeltäkin!
aamuisin hän heräsi saman kuovin mun elinpiiri, tänne ei oo muilla tu-
lemista!” Hauskalta se silti ihmisen Patevaari
huutoon.
korvaan kuulostaa. https://www.sumeliusklubi.fi/
Sinikka Lahti Leivon laulua ei nykyään enää julkaisut/blogi-kirjoitukset
27