Page 20 - virtaa ajassa marraskuu

20 virtaaajassa.fi 1.11.2017 n:o 11

Nyt marraskuussa tulee kuluneeksi 78 vuotta Talvisodan syttymisestä.
Niinpä toimitan tässä yhden Seppo Satamon pienen pojan sodanaikaisista
muisteloista kirjasta ”Sadat muistot, Suomi 100”

Marianne Marenk

”Me jääkärit uskoimme yhä” 1944

lohuoneen ikku- ”Täällä Keiteleellä on
nasta näin, että oltu hiljaa kaks vuotta”,
OPappilanmäkeä äiti sanoi. ”Tuskin on hir-
laskeutui henkilöauto. vint käyvä sankarhauvoilla.
Tuuli lakaisi pölyn järven Ikäkommunistit ei sitäkään
puoleiselle pellolle. Auto hyvällä kato. Niiden mie-
hidasti vauhtia, kuljetta- lestä suomalaiset taistele-
ja ruuvasi ikkunan auki ja vat työväenaatetta vastaan
korjasi sivupeilin asennon. Saksan rinnalla. Viime it-
”Pirssiauto kiänty meijän senäisyyspäivän aamuna
pihhaan!” kiljaisin. ”Ja siinä kukkakaupan Salme käi
ei oo häkäpönttöö.” viemässä seppeleen san-
”Aino ja Lasse”, äiti kariristille, pienen laitteen.
ilahtui. ”Mie kuulin, että Sitäkin kysyttiin, että miten
Lasse on käymässä tääl- sie uskalsit. Aamukuuvelta
läpäin, mutta en tiennyt, ei kukkaan olt näkemässä,
että sisar-Aino on mukana. se sano.”
Äkkiä Kirsti! Laitetaan ru- Heräsin keittiöstä kuulu-
setti. Korjaa Seppo sukat vaan jutusteluun. Setä ja
lattialta.” Juoksin ovelle. Aino-täti joivat aamukorvi-
Tyrkkäsin sen selälleen ja ketta. Oli ennätettävä ulos
sormet suussa jäin seiso- ennen kuin he lähtevät.
maan eteiseen ulko-oven Minun koko mielenkiinto-
pieleen. Pihalta tulvahti ni kohdistui autoon. Har-
ihana bensiinin haju. Auto maa kiilanokkainen Ford
veekahdeksan. Kuljettaja
oli pysähtynyt monihaarai- lämmitti moottoria. Kyy-
sen vaahteran eteen. kistyin pakoputken ääreen.
Lauri Kumlin, Lasse- Hengitin syvään pakokaa-
setä, niin kuin me lapset sua. Se oli erilaista kuin
sanottiin, oli tullut Iisal-
mesta Keiteleelle vapun Jääkärimajuri Lauri Kum- narulta pyyhkeen ja pinkai- minuun. ”Me jääkärit us- kun setä käveli saappaat ja
viettoon mukanaan äitini lin, JR 52:n I pataljoonan sin polkua saunalle. Setä koimme yhä!” Sanat jyräh- asetakki kainalossa polkua
sisar Aino. Hellustelivat, komentaja ja Os. Kumli- makasi selällään saunan telivät kuin moukariniskut. kaivolle, istahti sen kannel-
aikuiset puhuivat. Sotilas nin komentaja rykmentin eteisen penkillä toinen pol- ”Tiedätkö sinä Seppo, le ja ryhtyi siinä vetämään
kiepahti ripeästi auton hyökkäyksessä Repolaan vi koukussa, toinen pystys- mitä me jääkärit olemme? saappaita jalkaan.
ympäri avaamaan oven ja Rukajärvelle 1941, toimi sä seinää vasten. ”Hauska Et tiedä! Kuusitoistavuoti- Lauri Kumlin oli käynyt
Ainolle. Tädin silkkisukka lyhyen ajan rykmentin ko- veppua! Hauskaa veppua! aana minä lähdin Saksaan. päivällä tapaamassa Keite-
ja korkeakorkoinen kenkä mentajana eversti Rauni- Kuka laulaisi minun kanssa- Mutta me tulimme takai- leen kunnanlääkäriä, rinta-
tavoittivat nurmen. Sotilas on haavoituttua vaikeasti ni? Seppo! Osaatko sinä tä- sin ja vapautimme tämän mapataljoonansa lääkäriä
kapteeni Uulo Arhiota. Hän
maan. Tämä sota on mi-
astuttuaan miinaan syys-
katsoi poispäin käsi lakin kuussa Rukajärven val- män?” Setä öyhähteli kuin nulle neljäs. Me jääkärit oli palatessaan sieltä ker-
lipassa. Sotilas riensi toisel- tauksessa. Keväällä 1943 olisi puhunut pataljoonal- olemme nyt työn tehneet tonut kovaan ääneen so-
le takaovelle. Everstiluut- everstiluutnantti Kumlin leen, kakisti kurkkuaan, ja maksaneet tämän maan tamuistojaan Riianlahden
nantti Lauri Kumlin astui mutta unohti, miten laulu
komennettiin rintamalta Ii- alkoi. Sitten: "Tään maan vapaudesta kalliin hinnan.” rintamalla. Illan mittaan häkäpöntön kitkerä haju.
onnen me ostimme kerran! Setä alkoi vetää housuja pysyttelin aikuisten lähet- ”Poika! Katot kohta näitä
- vieraalta kalliin hinnoin! jalkaansa. Livahdin sau- tyvillä. Halusin kuulla lisää maisemia piliven piältä, jos
- Puolesta sen ain taistel- naan. Katsoin ikkunasta, sedän sotatarinoita. et het nouse”, kuljettaja
len! - me nyt nousemme ärjäisi. Vetäydyin vähän
palavin rinnoin!" Sedän matkan päähän. Mistä se
ääni kohosi karjahteluksi. niin kiivastui? ”Pensiinin
"On pois pilkka ja herjaus pakokuasu on tappavata
Herran! - syöstävä synnyin- myrkkyä. Tuommonen poi-
maasta! - Vannomme sen, ka pökertyy kahessa min-
pois petturien punapaidat nuutissa.”
ja ryssien saasta!” Säkeis- Aino-täti miesystävänsä
tön päätyttyä syntyi pitkä kanssa viipyi meillä vielä
tauko. Sitten: "Ain oikeus pari tuntia. Aikaihmiset pu-
on meillä miekkanamme! huivat vakavina piiripäälli-
- Kirkko kilpi horjumaton! - kön kiireisistä käynneistä
Kun Luoja on johtajamme - kaikissa piirin suojeluskun-
tiemme vie voittohoon! nissa. Kiertomatka jatkui
Ääni sortui karheaan ys- Kiuruvedelle. Sitä ennen oli
ulos, nykäisi kaksin käsin salmen suojeluskuntapiirin kimiseen mielentilan järk- tavattava Keiteleen paikal-
asetakin suoraksi, korjasi päälliköksi. kymisestä. lispäällikkö Unto Toivonen,
komentovyön soljen koh- Aino-täti tuli saunalta ”Tämä on kielletty laulu. isän sijainen suojeluskun-
dalleen, heitti päännykäyk- pyyheliina nyyttinä pääs- Tiedätkö sinä? Tässä maas- nan paikallispäällikkönä.
sellä tukan taakse ja asetti sään. ”Lasse-setä siellä ky- sa vallitsee ryssien laki, jota Setä kuului puhuvan saksa-
harkitusti suikan kallelleen. seli miesväkeä saunaan.” kommunistit valvovat. Poi- laisista ja kyseli isästä. Kun
”Aune se järjesti meille Kun isä oli rintamalla, olin ka! Poika! Tiedätkö sinä, auto oli lähtenyt, eteiseen
loistosään”, Lasse-setä ke- ainoa ”mies” talossa, kuu- että meille jääkäreille tämä jäi bensiinin tuoksu.
haisi ja asteli Ainon perässä sivuotias. Kurkotin hellan maa on pyhä!” Setä taittoi
sisälle. istumaan. Katse nauliutui Seppo Satamo