Page 16 - SUMELIUS SYYSKUU 2018

Mäntän kesä

Minun elämänpiirini ei ole kovinkaan
suuri.
Vaikka minulle on avautunut arvo-
kas mahdollisuus matkata maailman
maita, on mieleni alituiseen kaivannut
aina niille kaduille, jotka tunnen läpi-
kotaisin. Suurien ja ihmeellisten elä-
mysten sijasta olenkin jostakin syystä
kaivannut aina niitä asioita, jotka ei-
vät tunnu suurilta ja jännittäviltä. Kun
työmatka kulkee päivittäin mullan alta
avaruuteen, alkaa rakastamaan sitä,
että saa jäädä paikallensa.
Tässä kuvassa oleva maisema on
yksi tärkeimmistä asioista, jonka olen
saattanut elämäni aikana tavoittaa.
Siksi olenkin lapsesta asti pysähtynyt
aina tähän samaan paikkaan - järven
ylittävälle sillalle, jonka vastarannalla
seisoo Mäntän paperitehdas.
Kotikaupunkini Tampereen lisäksi
olen onnistunut löytämään rauhani
vain täältä, vanhempieni lapsuudensi-
joilta Mäntästä.
Siinä missä Tampere kehittyy ja
muuttuu, voi Mäntässä edelleen kat-
soa samaa maisemaa, jota jo lapsena
katselin. Jostakin syystä se kaikki loh- Mutta juuri kun pala oli tänään nou- Ja lopulta – se on kuin jossakin tuolla
duttaa minua suuresti. Erityisesti sil- semassa kurkkuuni, sähköpostin kilis- seisova tehtaanpiippu, joka odottaa
loin, kun olen hurjan surullinen. tessä ja kalenterin täyttyessä, palasin minua, välittämättä siitä, kuinka kipui-
Vielä iltasella savuttava tehtaanpiip- minä ajatuksissani takaisin Mänttään, leva tai levoton minun mieleni sattuu
pu on aina rauhoittanut minua. Aja- rauhakseen tupruttavaan tehtaanpiip- milloinkin olemaan.
tella – yhteen maisemaan nivoutuu puun ja vienosti väreilevään järvenpin- Ja viimein minä hymyilen tätä kirjoit-
kokonaisen kaupungin identiteetti, taan, jonka pintaa kosketin varpaallani taessani.
sekä iso osa minun sukuni tarinaa. ennen iltasella tehtyjä uimamatkoja. Tuolla jossain on joku, joka viettää
Tässä seisoessani minä näen samanai- Näillä kulmilla elämänsä viettänyt As- kanssasi kaikki elämäsi päivät.
kaisesti menneen ja nykyisen. Siitähän ko-pappani tapasi sanoa: vartoos nyt Ja jos vain jaksat kuunnella, kuinka
elämässä lienee kyse. vähäsen. Kuten ymmärtää saattaa, hän kertoo sinulle hölmöistä haaveis-
Tänä kesänä en halunnut palata hän oli loputtoman viisas ja rauhalli- taan ja usein turhiksi osoittautuvista
Mäntästä kotiin. Jokainen palanen nen mies. peloistaan, olet viimein tavannut hä-
minusta olisi halunnut jäädä rauhalli- Siksi suljin tänään tietokoneeni kes- net.
sen kaupungin hiljaisuuteen, tavoit- ken toimeliainta työpäivää. Avasin Sinä olet vastaus.
tamattomiin kaikelta siltä, mikä toisi- muistivihon ja aloin tekemään sitä,
naan etäännyttää meidät oikeasta ja mitä mieleni on alitajuisesti kaivannut
merkityksellisestä elämästä. Kiireinen jo siitä asti, kun viimeksi suljin muis-
kulku ja sähköpostitulva, mahdotto- tikirjani määrittämättömän pitkäksi
mat odotukset ja itselleen asetetut, ajaksi.
tarpeettoman suuret vaatimukset, Ja niin minä aloin jälleen kirjoitta-
jotka syövät tärkeimpiä palasia meistä maan runoja.
itsestämme. Seuraava runokirjani ilmestyy, kun
Vastahakoisesti olen tyhjentänyt ilmestyy. Vartoilee itseään.
matkalaukkuani, yrittäen pitää tiukas- Näille riveille minä haluan siirtää sen,
ti kiinni siitä, mitä tästä elämänhet- mitä hiljaisen kaupungin kaduilla olen Linda Huhtinen
kestä on jäljellä. Iltaisin olen kulkenut oppinut.
mielessäni hiljaista tietä uimarannas- Se on surullinen ja lohduton itkun- Avaruus, ikuisuus,
ta grillikioskille ja takaisin, pysähtyen parkaisu. Se on hapuileva, mutta luot- taivas täynnä auringoita.
ajatuksissani aina tähän samaan paik- tavainen ihmeen tuntu, joka liikkuu linda@lindahuhtinen.fi
kaan, kiviselle sillalle tehtaan kupee- alas ja ylös, kuin järven taakse iltaisin
seen. katoava valo.
16