Page 12 - SUMELIUS SYYSkuu 2017
P. 12

Lauri Viita ja elämän



                                         ihmeellisyys





                 ehellisyyden     nimissä
                 myönnettäköön: minä en
          Role enää  vuosiin  tiennyt
          mikä on minun elämäni tarkoi-
          tus.  Lapsuudenhaaveenikin  sai-
          vat  hieman uudenlaiset  sävyt,
          ymmärtäessäni, ettei unelma-
          ammattini tulisi koskaan onnis-
          tumaan.  Halusin  nimittäin  olla
          vuohi.
           Elämä on sattumanvaraisuu-
          dessaan  täysin  selittämätöntä
          ja tämän minä olen päättänyt
          hyväksyä.  Tai  niin minä luulin –
          aina  siihen  asti,  kunnes  kaikki
          muuttui. Sain nimittäin taannoin
          odottamattoman       vastauksen
          suureen kysymykseeni.

           Olen  kolunnut  lähes  kolmen-     Minä  avasin  kirjan  kannen,     Ja välillä – joinakin ihmeellisen
          kymmenen vuoden ajan divarei-     puhalsin  pölyt ja kohtasin mitä  kauniina päivinä – löytää jotakin
          ta ja kirjakauppoja. Harrastus on   erikoisimman näyn. Totta se oli.  sellaista,  jonka  näkeminen  saa
          ruokkinut  ja  hoivannut  minua.   Etusivulla  komeili  kirjailijan  ryh- minut hymyilemään ja itkemään
          Kirjaimellisesti. Toisinaan olen   dikäs nimikirjoitus. Päivätty vain  samanaikaisesti.
          skipannut lounaan ja käyttänyt    kuukautta ennen taiteilijan kuo-
          viimeiset ruokarahat divariin.    lemaa.

           Poikkesin  taannoin  suosikki-     Tähän hetkeen tultaessa minun
          paikkaani, Laukontorin kupee-     on täytynyt avata kymmeniä ja
          seen. Kuten aina, keskustelim-    taas  kymmeniä  tuhansia  kirjan-
          me kirjoista, tarinoista ja siitä,   kansia.  Minun  on  täytynyt  ko-
          miksei maailma ymmärrä edellä     luta satoja kirjastoja, kirjakaup-
          mainittujen asioiden ehdotonta    poja, divareita, peräkontteja  ja
          tärkeyttä  suhteessa  kaikkeen    kellareita. Ja  tässä  se viimein
          hölmöön.                          oli  –  Tampereen  Laukontorilla,
                                            lähempänä kotiani, kuin kukaan
           Keskustelun lomassa sormeilin    olisi edes osannut arvata. Kaik-
          erästä kirjakasaa ja tomutin sen   kien näiden kilometrien jälkeen
          ohutta pölykerrosta. Kirjakasan   tässä, aivan vieressä.
          pohjalta löytyikin  suosikkini:
          Lauri Viitaa. Kirja oli pölyinen ja   Mutta entä se elämän tarkoi-
          kulunut, reunoiltaan  nuhruinen   tus? Niin. Se tulee tässä: minun
          ja sivuiltaan kellastunut. Eli juuri   eriskummallisen elämäni tarkoi-
          sellainen, kuin oikeinrakastetun   tus lienee etsiä. Etsiä niin kauan                  Linda Huhtinen
                                                                                                    050 551 4336
          kirjan kuuluukin olla. Täydelli-  kuin etsiä voi. Ihmetellä ja tutkia.      lindahuhtinen@gmail.com/
          nen, puhkiluettu.                 Olla lannistumatta, kun vastauk-                www.lindahuhtinen.fi
                                            sia ei aina löydy.
                                                                                             www.luomaailma.fi
          12 -----------------------------------------------------  Suomi 100 v
   7   8   9   10   11   12   13   14   15   16   17