Page 78 - Movet - Laboratoriokäsikirja 2015

Insuliini, perustaso (hevonen, koira) (S/P)
Insuliini on haiman Langerhansin saarekkeiden betasolu- jen tuottama hormoni. Se on tärkein veren sokeripitoisuut- ta säätelevä hormoni, eli sen pääasiallisena tehtävänä on edesauttaa energia-aineenvaihduntaa herkistämällä glu- koosin pääsyä soluihin. Tämän lisäksi se ylläpitää elimis- tön normaalia toimintaa auttamalla useiden muiden mole- kyylien ja ionien sisäänpääsyä soluihin.
Insuliinin perustason pitoisuus veressä on pieni, mutta sen määrä lisääntyy huomattavasti erityisesti hiilihydraatti- pitoisen ravinnon syömisen myötä. Tästä syystä näyte olisi otettava paastonneesta eläimestä (mikäli ei haluta tutkia hiilihydraattien vaikutusta insuliinin eritykseen).
Poikkeavat insuliinipitoisuudet aiheutuvat yleisimmin dia- beteksesta ja siihen liittyvästä metabolisesta oireyhtymästä. Tyypin 1 diabeteksessa haima ei eritä insuliinia, kun taas tyypin 2 diabeteksessa solujen vaste insuliinille on heikenty- nyt (insuliiniresistenssi). T1-diabetekseen liittyy erittäin pieni tai olematon insuliinipitoisuus paastossa, ja hiilihydraatit ei- vät saa aikaan insuliinipitoisuuden lisääntymistä. T2-diabe- teksessa ja metabolisessa oireyhtymässä havaitaan taudin alkuvaiheessa normaalia suurempia insuliinipitoisuuksia, mutta tilanteen pitkittyessä haima ei enää jaksa tuottaa in- suliinia joten vaste hiilihydraateille on heikko.
On syytä muistaa, että suurentuneen insuliinipitoisuuden taustalla voi olla insulinooma, eli haiman beta-soluperäinen pahanlaatuinen kasvain. Se erittää insuliinia jatkuvasti riippu- matta veren glukoosipitoisuudesta. Insulinooma on etenkin vanhojen koirien sairaus, kissoilla sitä ei juurikaan tavata.
Hevosten metabolisessa oireyhtymässä (EMS) havai- taan normaalia suuremmat insuliinipitoisuudet (kompen- satorinen hyperinsulinemia), suurentuneet glukoosi- ja rasvapitoisuudet ja ulkoisena oireena rasvan kertyminen (etenkin niskaan ja hännän tyveen).
Vastausaika:
Näytteensaapumispäivänä.
Näytetyyppi:
Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,5 ml. Paastonäyte, mikäli ei haluta tutkia hiilihydraattipitoisuuden vaikutusta insuliininerityk- seen! Mikäli diabeetikkoeläimen hoidossa on käytetty muussa kuin ko. eläinlajissa tai sen soluissa tuotettua insuliinia, voi syntyä ns. heterofiilisia vasta-aineita insuliinia kohtaan. Ne saattavat häiritä mittausta ja vääristää (pienentää) tuloksia. Näyte säilyy 7 vrk jää- kaappilämpötilassa ja 3 kk pakastettuna (–20 °C). Lähetys viileässä. Hemolyysi, lipemia ja huomattava ikteria (bilirubiini) hairitsevät määritystä (pienentävät tuloksia).
Menetelmä:
Immunoluminometrinen määritys omassa laboratoriossa.
Viitearvot:
• hevonen
(ACVIM Consensus Statement (N. Frank, R.J. Geor, S.R. Bailey, A.E. Durham, and P.J. Johnson. Equine Metabolic Syndrome. J Vet Intern Med 2010;24:467–475.)
• koira alle 20 mU/l
Tulkinta:
Pienentyneet pitoisuudet
Tulkitaan ruokailun (hiilihydraattipitoisen) jälkeen.
• tyypin 1 diabetes
• pitkälle edennyt tyypin 2 diabetes
Suurentuneet pitoisuudet
• alkava tyypin 2 diabetes
• metabolinen oireyhtymä
• insulinooma
– haiman betasolujen tyyppinen kasvain, joka erittää insuliinia jatkuvasti
alle 20 mU/l
Movet Laboratoriokäsikirja | 78