Page 6 - MARRASKUU 2021
P. 6
Joulun viettoa
vuonna 1945
erheessämme on ainakin kol-
messa polvessa vietetty erilai-
Psia koko suvun yhteisiä juhlia.
Silloin kun minun isovanhempani eli-
vät, yleensä vietimme jouluaattoa tai
joulupäivää yhdessä: mummu ja pap-
pa, tädit ja sedät sekä heidän lapsen-
sa ja tietysti isäni ja äitini sekä veljeni
. Aatto oli hyvin perinteinen. Käytiin
saunassa, oli yhteinen jouluateria ja
joulupukki kävi. Järjestelyitä helpotti
varmaan se, että asuimme kaikki sa-
massa Isänisäni talossa.
Minun muistikuvissani on erityinen
sija jouluaatolla vuonna 1945. Viisi
vuotiaan tytön mielestä joulu tuntui
ihmeelliseltä – monestakin syystä. Isä-
ni oli mukana. Hän oli palannut ”sota-
reissulta” jollaista nimitystä hän käytti
kertoessaan jatkosodasta – sen vähä
mitä kertoi. Tärkein asia ja muistiku-
vani liittyvät saamaani joululahjaan,
oikean kokoiseen vauvanukkeen. Nu-
kella, joka sitten joulun jälkeen kastet-
tiin juhlallisesti Katriksi, on ollut minun
elämässäni tärkeä merkitys. Tietysti
leikin sillä, kuten nukella leikitään, tein
sille vaatteita ja se oli melkein aina kai-
nalossani ennen kouluun menoa. Sit-
ten jossain vaiheessa Katrin pää meni
rikki. Pään materiaali oli varmaan jo- nä kesänä lapset päättivät ”ehostaa” Katrin elämä jatkui lapsenlapseni,
tain pula-ajan huonoa, heikkolaatuista Katrin kasvoja ja sprey- maalasivat sen Sohvin, tyttärentyttäreni hellissä kä-
materiaalia. Niinpä Katri joutui syrjään kasvot punertaviksi. Kaikkea maalia ei sissä sekä kesämökillämme että omas-
muutamaksi vuodeksi – taisi mennä koskaan saatu kokonaan pois putsat- sa kodissaan . Leikit olivat paljon rau-
vuosikymmeneksi. Katri sai jossain tua. hallisempia kuin hänen äitinsä. Kauan
vaiheessa uuden pään. Katri on oikeastaan julkkisneito. Hän Sohvin nukkeleikit eivät kestäneet.
Sitten alkoi Katrin uusi elämä! Katri nimittäin pääsi rattaineen, jotka isäni Tilalle tulivat kirjat, piirtäminen, mu-
joutui tai oikeastaan pääsi mukaani oli tehnyt sodassa puhdetyönään jo siikki ja sirkus.
penkkareihini vuonna 1960. Se hymyi- ennen Katrin ”syntymää”, Kaupungin Katrin on seurannut minua ja per-
lee monessa penkkarivalokuvassakin. virastotalon katutason ikkunalle ”mai- hettäni 76 vuotta. Se viettää eläke-
Tämän jälkeen Katri joutui taas vintille nostamaan” Tampereen kaupungin päiviään minun asunnossani. edelleen
muutamaksi vuodeksi. Syynä hylkää-
miseen oli varmaan, että menin nai- lastensuojelun 20- vuotisjuhlavuotta rattaissa minun tekemät vaatteet
misiin ja aloin perustaa perhettä, oli (en muista oliko juhla 20 vai 30-vuo- yllään. Katrin on edelleen vauvamai-
opiskeluita, oli aloittelua työelämässä tisjuhavuosi). Sosiaalitoimi oli pyytä- nen, hymyilevä nukke, jolla on elä-
jne. Katri sai taas uinua ruususen unta. nyt muutamalta kaupungin luotta- mänkokemusta kolmen sukupolven
Katrin uusi tuleminen alkoi, kun tyt- musmieheltä heidän omia lapsuuden ajalta. Jos Katri osaisi puhua, mitähän
täreni alkoi olla leikki-iässä . Katrilla oli muistojaan, jotka konkretisoitiin leluil- se kertoisi sodan runtelemasta Suo-
taas keskeinen rooli – nyt toisessa su- la. Minä jouduin tai sain tehdä sosiaa- mesta 2000-luvun nettiaikaan asti ja
kupolvessa. Kesämökillä olevasta leik- lilautakunnan puheenjohtajan omi- mitähän se tuumaisi lasten asemasta
kimökistä Katri sai oman kodin. Las- naisuudessa Katrin historiikin. Siellä Nyky-Suomessa,
teni, Tuulin ja Visan leikit olivat joskus ikkunassa Katri kökötti kuukauden
niin rajuja, ettei Katrikaan säästynyt verran ihmisten töllisteltävänä. En Sirkka Merikoski
kolhuilta eikä kaltoin kohtelulta. Erää- muista sainko minkäänlaista palautetta.
6
