Page 15 - JOULUKUU 2022 sumelius sanomat

heisyydessä on yksi hautausmaan kau-
neimmista hautamuistomerkeistä. Pie-
ni luonnonkivi, johon tuntemattomaksi
jäänyt tekijä on kaivertanut vain yhden
sanan - Äiti. Kolmannen kynttilän jä-
tämme kiven juurelle ja muistelemme
hetken äitiäni.
Hautausmaan uudella puolella on
Muistolehto. Ystävämme pojan muis-
tolaatta on kiinnitetty kiviaitaan. Sy-
tytämme hänelle kynttilän ja otamme
siitä kuvan. Ystävämme asuu 300 ki-
lometrin päässä ja tiedämme kuvan
tuovan hänen aattoiltaansa lämpöä.
Yleensä tässä vaiheessa joukkomme ha-
jaantuu; käymme haudoilla melko myö-
hään, juuri ennen jouluateriaa, minkä
vuoksi vaimo ja muut lapset lähtevätkin
kotiin illan ohjelmaa valmistelemaan.
Jatkamme tyttären kanssa vielä kier-
rostamme meille tärkeiden kirjailijoi-
den haudoilla. Seuraava kynttilä syty-
tetään Väinö Linnalle. Kirjailijan suuri
hautamuistomerkki on tehty luonnon-
kivestä, joka on löytynyt Linnan lap-
suudenkodin läheltä Urjalasta. Alkujaan
navetan kivijalaksi tarkoitetun kiven on
muotoillut Aimo Tukiainen ja sitä kier-
tää kaiverrettu teksti: ”Päivä on tehnyt
kierroksensa”. Vuosien kuluessa Väinö
Linnasta on tullut minulle henkilö, joka
on ehkä eniten onnistunut edistämään
Suomessa ihmisten välistä tasa-arvoa.
Väinö Linnan ja Juice Leskisen haudat
ovat lähes vieretysten. Juicen haudalla Juice Leskisen hautakivi kuvaa virtaavaa vettä
on joulu joululta enemmän kynttilöitä,
niiden joukkoon mekin kynttilämme
laskemme. Kynttilöiden määrä kertoo
sen, mitä Juicen suosikkirunoilija Lauri
Viitakin tiesi: yhä liikkuu Henki täällä.
Seuraavaksi menemmekin Viidan hau-
dalle, missä viivymmekin pitkään. Kivi-
kasvot katsoivat jykevästi kohti kotois-
ta Pispalan mäkeä. Kynttiläämme tytär
on kirjottanut sanat, jotka tiivistävät
Viidan runouden ytimen: avaruus, ikui-
suus.
Yrjö Jylhän haudalla on joinakin joului-
na vain yksittäinen kynttilä, mitä olen
usein ihmetellyt. Ehkä on niin, että suu-
ren kirjoittajan pieni ja vaatimaton kivi
on vaikeaa löytää. Kerron tapani mu-
kaan Jylhän mestariteoksesta ”Kiiras-
tuli” – kokoelmasta ja kirjailijan ihmeel-
lisestä jouluillasta talvisodan vuotena
1939. Kuten runossa sanotaan:
mut jouluaaton kun ehtooseen
tuli säästi joukkomme harvenneen.
Yhdeksännen kynttilän viemme aina
Eeva-Liisa Mantereen haudalle. Ihaste-
lemme haudalle noussutta Pro poesia
– veistosta. Mieltämme lämmitti muis- Lauri Viita katsoo tuttua mäkeä
15