Page 21 - JOULUKUU 2022 sumelius sanomat

Kuru-laivan haaksirikko

7.9.1929

Ei tiedä ihmissydän miss· kuolo odottaa,
miss’ maisen elämänsä iäksi jättää saa.
Me toisillemme useasti hyvästit jätämme
ja palaavaksi pian halulla toivomme
Mutt’ toivo usein pettyykin ja
tuskaks’ raukeaa jå lämmin käden puristus
toisemme erottaa.
Saa jättää isä poikansa,
saa sulho armaansa,
saa äiti pienokaisensa
iäksi kadottaa.
Suur· suru Suomenmaata on äsken kohdannut
ja eritoten Hämeenmaa suruhun sortunut.
On hirmumyrsky raivonnut ja laivan kaatanut
ja toistasataa ihmistä kuolohon kutsunut.
Tampereen lähistöllä laineilla Näsiveen,
pien ‘Kuru’laiva vajoaa aaltojen syvyyteen.
Ei hirmu aallokossa edemmäks’ehtinyt,
on Siilinkarin luona matkansa päättänyt.
Aalloissa kamppailla saa nyt nainen avuton
nuor’ lapsi huutaa äitiään, tuskista voimaton.
Tuoli’ sulho etsii armastaan
tuoli’ mies vaimoaan,
tuoll ‘vanhus harmaa hapsi
kaipaapi omiaaan.
Mutt’ aallot vaahtopäisnä vyöryvät
verkalleen armotta saaliiksensa tempaavat väsyneet.
Ei auta toivo, rukous, ei mahti maallinen,
Korkeimman käsi raskaana lepäsi sen.
Nyt soivat surun kellot kauaksi kaikuvat ja
surun murtamina päät alas painuvat.
Nyt kautta isänmaamme käy tuska, valitus
ja korvissaan kuin kuuluis’ kaukainen huokaus:
Ei tiedä ihmis-sydän miss· kuolo odottaa
miss· maisen elämänsä iäksi jättää saa.
Me toisillemme useasti hyvästit jätämme
ja palaavaksi pian halulla toivomme.
Niin muista ihmis-sydän et kuolo odottaa,·
se voi sun kaataa missä vaan, vaikk’ oiskin tyyni sää.
Suo, että Luoja purttasi matkallas· ohjatkoon
kaukaisen rannan vai kamaan miss· rauha aina on.

Jäljennetty tykkimies Kaarlo Heinosen (synt. Vesilahti)
muistikirjasta 3. 12.1920
Runon on kopioinut Sirkka Merikoski Lasse Heinosen luvalla.
Lasse on Kaarlo Heinosen poika.
Kurulaiva upposi Näsijärvellä 7.9.1929 Haaksirikossa menehtyi
136 -149 ihmistä. Pelastuneita oli vain 22. Kurulaivan muistomerkki
21

Tarinointia haudalla