Page 218 - Movet - Laboratoriokäsikirja 2015

Koirien hyperadrenokortisismi eli Cushingin oireyhtymä
Hyperadrenokortisismi johtuu aivolisäke–lisämunuais–akselin toimintaongelmien seurauksena epänormalisoituneista kortikos- teroidihormonien pitoisuuksista sekä niiden epänormaaleista fy- siologisista vasteista. Vaiva on yleinen ikääntyvillä koirilla. Suurin osa tapauksista, noin 80–85 %, aiheutuu aivolisäkkeen toiminnan häiriöistä (PDH eli pituitary–dependent hyperadrenocortisism; ai- volisäkkeestä aiheutuva hyperadrenokortisismi). Loput 15–20 % ovat lisämunuaisen (kuorikerroksen) toimintahäiriöistä aiheutuvia (ADH eli adrenal–dependent hyperadrenocorticism, kilpirauha- sesta aiheutuva hyperadrenokortisismi).
Ulkoisina oireina havaitaan esimerkiksi runsasta juomista, virt- saamista sekä syömistä. Rasituksen sieto heikkenee, jolloin li- hasatrofian seurauksena ilmenee väsymystä ja läähätystä. Eläin lihoo (etenkin vatsan alueelta), iho ohenee ja kiimakierrossa voi ilmetä häiriöitä tai kivekset voivat surkastua.
Laboratoriolöydöksiä voivat olla esimerkiksi suurentuneet koko- naiskolesteroli-, glukoosi-, AFOS-, ALAT-, ASAT- ja CK -arvot, virt- san ominaispainon pieneneminen (<1,020) ja mahdollisesti pieni/ pienehkö kokonais-T4. Myös normaalista poikkeava verenkuva on mahdollinen, esim. punasolujen, monosyyttien ja neutrofiilien mää- rä lisääntyy, sekä lymfosyyttien ja eosinofiilien määrä vähenee.
Vaikkakin yksittäinen epänormaali seerumin/plasman kortiso- li- tai virtsan kortisoli/kreatiinisuhteen tulos voi viitata hyperadre- nokortisismiin, ei niiden käyttämistä lopullisen diagnoosin tekoon voida suositella. Näin siksi, että kortisolin eritys, ja siten veri- ja virtsapitoisuudet vaihtelevat vuorokauden ja fysiologisen tilan mukaan. Kortisolin tuotannon vuorokausivaihtelu on koirilla kui- tenkin huomattavasti pienempää kuin esimerkiksi ihmisillä. Myös erilaiset stressitilanteet, kuten esimerkiksi eläinlääkärikäynti tai näytteenoton pelkääminen, lisäävät kortisolin tuotantoa huomat- tavasti. Toisin sanoen yhtä yksittäistä laboratoriotestiä ei voida käyttää diagnoosin tekemiseen.
Sen sijaan epäspesifisten laboratoriolöydösten ja kliinisten oi- reiden (kts. yllä) perusteella voidaan lähteä tekemään erilaisia sti- mulaatio– ja suppressiotestejä diagnoosin varmistamiseksi.
Ensimmäisenä tehdään yleensä ACTH-stimulaatiotesti, jonka tuloksen perusteella voidaan hyperadrenokortisismi parhaassa tapauksessa sulkea pois. Jos tulos ei ole normaali, käytetään erilaisia deksametasoni-suppressiotestejä, jotta saadaan selville hyperadrenokortisismin syy, ja siten oikea hoitotapa.
Oikean hoidon löytämiseksi ja hoitotasapainon seuraamiseksi tehdään säännöllisesti ACTH-stimulaatikokeita. Lisäksi mahdol- listen sivuvaikutusten välttämiseksi seurataan säännöllisillä labo- ratoriokokeilla maksan ja munuaisten toimintaa, sekä mahdollista diabeteksen puhkeamista.
Käytetty kortisolimenetelmä ristireagoi joidenkin glu- kokortikoidilääkkeiden kanssa
• Prednisoloni 62 %
• Metyyliprednisiloni 25 %
• Prednisoni 6 %
• Kortisoni 1 %
• Triamsinoloni 0.02 %
Ristireagointia ei havaittu: • Deksametasoni
• Betametasoni
• Fluticasoni
Movet Laboratoriokäsikirja | 218