Page 49 - Movet - Laboratoriokäsikirja 2015

LD (laktaattidehydrogenaasi) (S/P)
Laktaattidehydrogenaasi on yleinen solunsisäinen entsyy- mi. Runsaasti sitä on mm. sydän- ja luurankolihaksissa sekä sisäelimissä ja verisoluissa.
Suurentuneita pitoisuuksia havaitaan kudosvaurioiden yhteydessä (lihas, maksa, munuaiset, haima, hemolyysi). Kudosvaurioissa muutokset tapahtuvat hitaasti (vrt CK ja ASAT). Samoin pitoisuus laskee hitaasti.
Koska LD:tä esiintyy useissa kudoksissa, se on melko epäspesifinen tutkimus, mutta on tukena muille kudos- spesifisemmille määrityksille.
Vastausaika:
Näytteensaapumispäivänä.
Näytetyyppi:
Seerumi, Li-hepariiniplasma 0,3 ml. EDTA-plasmaa ei saa käyt- tää. Seerumi/plasma on eroteltava soluista huolellisesti, koska trombosyytit sisältävät suuria määriä LD:tä. Seerumi- ja plasma- näyte säilyy 3 vrk huoneenlämmössä tai 7 vrk jääkaapissa. Pa- kastamista ei suositella, koska se tuhoaa maksaspesifisen iso- entsyymin. Hemolyysi häiritsee määritystä. Bilirubiini tai lievä lipemia ei häiritse määritystä.
Menetelmä:
Kolorimetrinen (IFCC-suosituksen mukainen, laktaatti substraattina) omassa laboratoriossa.
Viitearvot:
• koira
• kissa
• hevonen
• nauta
Tulkinta:
30–155 U/l 80–260 U/l 150–470 U/l 309–938 U/l
Suurentuneet pitoisuudet
• lihassairaudet ja -vauriot
• hepatiitti
• hemolyysi
• tiineys
– suurimmat pitoisuudet tiineyden loppuvaiheessa.
Movet Laboratoriokäsikirja | 49