Page 55 - LUOVA ALA OPPIKIRJA

54 55

Vakuuksista yleisimpiä ovat reaalivakuudet (esimerkiksi kiinteistöt, ajoneuvot jne.),
yrityskiinnitysvakuudet ja henkilövakuudet. Yrityskiinnityksiä pankit pitävät usein
lähinnä vain täytevakuutena, eivätkä vähiten siksi, että niiden piirissä oleva omaisuus-
massa voi vaihdella merkittävästi, jolloin myös vakuusarvo voi olla pienempi tai suu-
rempi tilanteen mukaan.
Luovalla alalla on toimijoita, joilla vieraan pääoman tarve liiketoiminnassa on ver-
rattain pieni. Esimerkkinä vaikkapa esiintyvät taiteilijat, kuvataiteilijat tai kirjailijat.
Mutta luovalla toimialalla on myös sellaisia yrityksiä, jotka ovat sekä työ- että pää-
omavaltaisia. Esimerkiksi taidelasituotanto, elokuva- ja musiikkitallennetuotanto tai
sanomalehtipaino. Lisäksi on sellaisia osaamisintensiiviä aloja, joissa tuotekehitystyö
vaatii pitkän ajan, minkä takia se vaatii pääomarahoitusta vuosikausiksi. Esimerkiksi
tällaisesta sopii lääkevalmisteiden tuotekehitys tai kasvinjalostus.

Tuotteiden ja palvelujen jakelu on luovalla alallakin kohdannut muutoksia, joita verk-
koliiketoiminta on tuonut tullessaan. Digitaalisuus tekee aineettomasta taloudesta en-
tistäkin näkymättömämpää. Liiketoiminnan vapautuminen ajan ja paikan kahleista on
omiaan nostamaan tuotettujen sisältöjen merkitystä. Samalla kasvaa tarve luoda näky-
vyyttä ja erottuvuutta massiivisen tarjonnan keskellä.
Kirjassaan ”Immateriaalioikeus” arvioi nyt jo edesmennyt professori Pirkko-Liisa
Haarmann kymmenisen vuotta sitten, että aineettomat omaisuuserät ovat jopa 75
prosenttia yritysten varallisuudesta. (Haarmann, 2014). Näistä merkittävin osa koos-
tuu erilaisista immateriaalioikeuksista. Niiden merkitys yritystoiminnalle ja etenkin
kansainväliselle kaupalle on jatkuvasti lisääntynyt. Luovilla toimialoilla aineettomat
omaisuuserät voivat olla lähelle sata prosenttia yritysten kokonaisvarallisuudesta. Täl-
löin on itsestäänselvää, että niiden rahoitukseen on tarpeen luoda mekanismeja, jotka
ottavat huomioon alan erityisluonteen.
Käsillä olevassa puheenvuorossa tähän perusteltuun tarpeeseen ehdotetaan ratkaisuksi
ensisijaisesti kovenanttilainoitusta, mahdollisesti tuettuna sisältövakuuteen perustu-
valla lainoituksella. Kovenantit soveltuvat mainiosti myös sijoittajarahoitussopimus-
ten ehtoihin eli ns. enkelirahoitukseen.

Tekstin rakenne on seuraava. Luvussa 2 on määritelty keskeiset käsitteet. Luku 3 tuo
esiin luovan alan rahoituksen erityspiirteet ja tarpeet. Luvussa 4 pohditaan, mitä muu-
tos perinteisestä vakuusajattelusta kovenanttiajatteluun tuo tullessaan sekä sopimus-
osapuolille ja rahoitusmarkkinoille että elinkeinopoliittisesti. Luku 5 esittelee kove-
nanttien eri lajit. Riskienhallinnan lisäksi tuodaan esiin kovenanttien hyödyllisyys
kannustimina ja ohjauskeinoina. Luvussa 6 pohdiskellaan kovenanttien valintaa ja sitä,
kuinka estetään kovenanttien rikkoutuminen. Luvussa 7 tarkastelu ulotetaan siihen,
kuinka luovia sisältöjä olisi mahdollista käyttää lainoituksen tai enkelirahoituksen va-
kuutena. Luvussa 8 keskusteluun nostetaan talouden megatrendit sekä etenkin niiden
vaikutukset yritysrahoituksen tulevaisuudelle. Lukuun 9 tiivistetään suositukset ja
toimenpide-ehdotukset.