Page 38 - LUOVA ALA OPPIKIRJA

38 39

Laillisia tapoja hyödyntää toiselle kuuluvaa aineetonta oikeutta ovat lisensioinnit. Li-
senssin ostaja saa käyttöönsä jonkun toisen luoman IPR:n, siis aineettoman omaisuu-
serän. Lisensointi lupana käyttää toisen omaa vastaa tavallaan omaisuuden vuokraa-
mista. Esimerkiksi lääke- ja elektroniikkateollisuudessa lisenssien osto ja myynti ovat
hyvin yleisiä tapoja jouduttaa muuten pitkää valmisteiden kehittämistyötä. Yhteiskun-
takin hyötyy siitä, että markkinoille tulee lääkkeiden rinnakkaisvalmisteita. Lisenssin
myöntäjä hyötyy käyttöoikeuden antamisesta juoksevan rojaltin tai kertakorvauksen
muodossa. Lisensiointi ei tietenkään poista IPR-erää käyttöoikeuden myöntäjän ta-
seesta, jos se on sinne aineettomana omaisuutena kirjattu.
Klassinen talousteoria, jonka mukaan tuotanto syntyy tuotannontekijöitä eli työtä,
pääomaa ja maata yhdistämällä, joudutaan arvioimaan tai ainakin tulkitsemaan uu-
delleen. Pääoma ei todellakaan tarkoita vain rahavaroja, maata, rakennuksia ja koneita,
vaan myös inhimillistä ja sosiaalista pääomaa sekä rakennepääomaa. Tuotannon luon-
ne on muuttunut. Tiedon ja osaamisen merkitys on kasvanut. Aineeton tuotantovaral-
lisuus on monelle yritykselle paljon aineellista tärkeämpää. Tämän muutoksen ovat
tajunneet luovan alan yritykset, mutta samaa ei voi sanoa heidän rahoittajistaan. Heille
pitäisi opettaa, mitä pääoma tarkoittaa 2020-luvulla. Paitsi tuotantoa, digitalisaatio
muuttaa toiminnan logiikkaa radikaalisti suunnittelutehtävissä ja jakeluratkaisuissa.
Rahoittajat ovat ongelma, kun vakuusajattelu ei vastaa tämän päivän todellisuutta tai
yritysasiakkaiden vaatimuksia. Peruskorjaus joudutaan käynnistämään jo Euroopan
Unionista ja Euroopan Keskuspankista saakka, ja uusi ”neoklassinen vakuusoppi” täy-
tyy opettaa heille ja heidän suomalaisille kollegoilleen.
5.3. Luovien alojen rahoitus- ja vakuusajattelun uudistaminen

Kyseessä on niin vakava ja tärkeä asia, että se pitää avata lukijoille perinpohjaisemmin
ja kriittisemmin, kuin oppikirjoissa on yleensä tapana. Tämä asia on mielestäni yksi
Suomen tulevan talouskehityksen suurimpia mahdollisuuksia, joihin tarvitaan korja-
usliikettä. Synkkänä hetkenä ajattelee helposti, että korjausliike vie sukupolvien ajan.
Valoisina hetkinä ajattelee, ettei niin tarvitse olla, eikä Suomen taloudella ole varaa
niin kauan odottaakaan.

Rahoituksen paradoksit luovalla alalla
Sana paradoksi tulee alkuaan kreikan kielestä para (vastoin, vastakohtana jollekin) ja
doxa (oppi, mielipide, ennakko-oletus). Paradoksi on siis jotakin sellaista outoa, mikä
on vastoin oppia, olettamaa tai yleistä mielipidettä. Alkuun loogisina pidetyillä perus-
teilla voidaan päätyä lopputulokseen, joka on mahdoton tai epälooginen.

Käytännössä luovalla alalla tämä paradoksisuus tulee esiin nimenomaan niissä tilan-
teissa, kun yritys tarvitsee toimintaansa vieraan pääoman rahoitusta eli lainaa. Helpos-
ti käy niin, että yrityksen arvokkain omaisuus on rahoituslaitosten mielestä arvotonta
vakuutena. Yrityksen taseessa etenkin sisäisesti kehitetty aineeton pääoma voi olla ar-
vokkainta, mutta kehitystyötä ei useinkaan ole aktivoitu taseeseen lainkaan. Verotusta
ajatellen on kenties ollutkin edullisempaa kirjata kehittämismenot suoraan kuluksi.
Taseet joka tapauksessa tehdään laillistaloudellisin säännöin ja historialliseen las-
kenta-aineistoon perustuen. Vahva tase on tietenkin eduksi, kun arvioidaan yrityksen