Page 61 - LUOVA ALA OPPIKIRJA

60 61

kaus varakkaan takaajan antamana vähentää riskiä, tilipanttaus poistaa riskin käytän-
nössä kokonaan ja myös erityisluottolaitoksen (esim. Finnveran) tai EU:sta tulevaa ta-
kausta pidetään yleensä umpilujana vakuutena. Irtaimeen omaisuuteen voidaan joskus
liittää ns. pidätysoikeus, kunnes saaminen on poistunut, mikä toimii vakuuden tapaan.

Valitettavasti on tilanteita, joissa edellä kerrottuja perinteisiä vakuuksia ei ole tar-
jolla riittävästi. Se, että lainan hakija tunnetaan etukäteen, helpottaa asioita, mikäli
aiemmassa toiminnassa ei ole sellaisia häiriötekijöitä, jotka saisivat rahoittajan halut-
tomaksi lainan myöntämiseen. Luottamuspääomalla siis on merkitystä (se on välttä-
mätön mutta ei riittävä ehto yleensä). Rahoittajankin kannalta luottoriski kuitenkin
liittyy yleisimmin maksukyvyn ennakoimattomaan heikentymiseen ja vasta toissijai-
sesti mahdolliseen vakuusvajeeseen. Ennen rahoituspäätöstä tehdään ns. luottoana-
lyysi, joten asiakkaan kyky suoriutua velasta arvioidaan jo aikaisessa vaiheessa sen
hetkisillä tiedoilla. Asiakkaita luokitellaan ja pisteytetään luottokelpoisuuden osalta
erilaisiin luokkiin (rating). Jos luottoanalyysi paljastaa epävarmuustekijöitä, niihin
on mahdollista tarttua lainan erikoisehdoissa eli kovenanteissa, jos yhteisenä tavoit-
teena kuitenkin on, että lainasopimus voidaan tehdä.

Lainansaajan kannalta asia näyttäytyy hieman toisin. Lainansaajan intressissä on pai-
nottaa, että lainaa hoidetaan positiivisella liiketuloksella ja kassaylijäämällä eikä va-
kuuksilla. Siksi kovenanttirahoituksessa kassavirtojen riittävyys on varmistettavista
asioista tärkeimpiä, kun halutaan pienentää riskiä. Mikäli esimerkiksi kasvu aiheuttaa
voimakkaan lisäyksen käyttöpääomatarpeeseen, on kummankin osapuolen etu ottaa
mukaan kovenantti, joka on sidottu nettokäyttöpääoman ja liiketuloksen väliseen suh-
teeseen. Tällöin kasvu ei tule ikävänä yllätyksenä vaan tavoiteltuna asiana, josta mo-
lemmat sopimusosapuolet hyötyvät.
Vakavaraisempi yritys on rahoittajalle mieluisampi rahoituskohde kuin suuresti vel-
kaantunut. Mutta on toimialoja, joissa kilpailutilanne on omiaan johtamaan siihen, että
vierasta pääomaa (ainakin hetkellisesti) tarvitaan investointien, rakentamistyön tai
kehittämisprojektien läpivientiin (esimerkiksi telakat, rakentaminen, lääketeollisuus,
luovan alan monistettavat sisällöt, jne.). Siksi myös vakavaraisuudesta kertova kove-
nantti on syytä ottaa mukaan sopimukseen toimialojen erityispiirteet huomioonottaen.

Rahoituksen ja kannattavuuden samanaikainen tarkastelu ohjaa käyttämään sellaisia
suhdelukuja kovenantteina, joissa molemmat näkökulmat on otettu mukaan. Yksin-
kertaisena esimerkkinä vaikkapa korollisten velkojen suhde liiketulokseen, jolloin
voidaan muodostaa käsitys, kuinka nopeasti nykyiset velat voitaisiin lyhentää nyky-
kannattavuudella, jos liiketulos voitaisiin käyttää lainojen takaisinmaksuun. Tämän
kaltainen kovenantti ottaa huomioon sekä kannattavuuden että rahoitusrakenteen.

Etenkin, jos yrityksessä on useampia rahoittajia kuin yksi, on syytä ottaa mukaan
kovenantiksi vakuudenasettamiskielto. Tällä voidaan valvoa, ettei yksittäistä rahoittajaa
suosita niin, että muiden rahoittajien asema samalla heikkenee poikkeuksellisen paljon.
Omaisuuden luovutuskieltoa koskeva kovenantti esimerkiksi yrityskiinnityksen tehos-
tajana lisää rahoittajan suojaa, mutta voi olla haitallinenkin ehto yrityksen kannalta.