Page 14 - LUOVA ALA OPPIKIRJA
P. 14

14                                                                                               15

          Luovan alan yrityksistä ja työpaikoista tietty tärkeä osa on ns. välittäjä- ja avustavissa
          organisaatioissa. Esimerkkinä vaikkapa agentit, managerit ja ohjelmatoimistot, jotka
          täyttävät artistien kalentereita keikkavarauksilla, tai festivaalijärjestäjät, jotka organi-
          soivat useampipäiväisiä massatapahtumia. Osalla liiketoiminta liittyy siihen, että he
          tarjoavat varusrakenteita luovan alan toimijoille:  esimerkiksi taidegallerioiden näytte-
          lyt,  ravintoloiden tanssi-illat  tai  äänitysstudiot.

          Luovan alan yritystoiminnassa uhrauksia vaativia mutta yleensä myös pitkävaikuttei-
          sia investointeja ovat mainepääoman ja jakelutien vaatimat kehityspanokset.  Tämän
          päivän suosikilta on saattanut kulua 15-20 vuotta rakentaa suosiota ja tunnettuutta.
          Spotify joutui esittämään omistajilleen ja rahoittajilleen monia suurten tappioiden vuo-
          sia,  koska striimaajaverkon rakentaminen näyttäytyi kirjanpidossa kuluna eikä inves-
          tointina.  Kun suosio ja tunnettuus on viimein luotu  ja kun  jakelukanaviin on saatu
          riittävä välityskyky, on aika korjata satoa.
          Teknologiset disruptiot voivat muuttaa tuotteita ja kilpailun logiikkaa. Luova ala ei ole
          tästä poikkeus, päinvastoin.  Ääniteteollisuudessa  kehitys posetiiveista ja Edisonin fo-
          nografista suoratoistokulutukseen on  merkinnyt murrosta mekaanisesta digitaaliseen
          äänentoistoon. Välivaiheita olivat magneettiset tallenteet, kuten esimerkiksi kelanau-
          hat ja  C-kasetti. Akustinen aika sijoittui vuosiin 1877-1925, sähköinen aika vuosiin
          1925-1945, magneettinen aika vuosiin  1945-1975, ja digitaalisen ajan voidaan katsoa
          alkaneen 1975 ja edelleen jatkuvan. Muutokset jaksojen välillä eivät ole tapahtuneet
          äkkijyrkästi  kuin veitsellä leikaten, vaan aikakausien saumakohdissa on ja on ollut
          limittäisyyttä.
          Vaikka luovan alan yritystoiminta on monenkirjavaa, yhteinen piirre on luovuuden ja
          luovan työn läsnäolo tavalla tai toisella. Toinen yhteinen piirre on se, että työproses-
          seissa syntyvää aineetonta pääomaa ei ole opittu arvostamaan riittävästi, ei ainakaan
          käynnistys- ja kasvuvaiheiden rahoitustarpeissa.

                                          9
          Australiassa tehdyssä tutkimuksessa  Potts and Cunnigham testasivat neljää hypoteesia:
              H1: Luova ala imee enemmän yhteiskunnan resursseja kuin kerryttää niitä.
              Se elää yhteiskunnan avustusten varassa. Kokonaisvaikutus on taloudellisilla
              kriteereillä negatiivinen.  (the welfare model)
              H2:  Luova  ala kilpailee muiden alojen kanssa  resursseista. Se  on toimala
              siinä kuin muutkin. Resurssien imu ja palautus ovat yhtä suuria.  (the competition
              model)
              H3: Luova alan alan kasvu heijastuu talouden kasvuun ja on yleistä kasvua
              nopeampaa. Luovan alan kasvu ruokkii kokonaistalouden kasvua. (the growth
              model)
              H4: Luova ala tuottaa laaja-alaisia hyötyjä ja niin ollen ruokkii monien
              muidenkin alojen kasvua. Luova talous on itse asiassa kokonaistalouden
              kaikkiin aloihin sisäänrakentunut innovaatiosysteemi. (the innovation model).
          Loppupäätelmänä empiirisestä tarkastelusta oli, että hypoteeseille 1 ja 2 ei löytynyt
          tukea. Sen sijaan hypoteeseille 3 ja 4, joiden mukaan luova ala uudistaa ja kasvattaa
   9   10   11   12   13   14   15   16   17   18   19