Page 16 - LUOVA ALA OPPIKIRJA

16 17

tai keski-Euroopan viihde- ja kulttuurikeskuksista, joten maantieteelle meidän ei on-
neksi digiympäristössä tarvitse voidakaan mitään, jos Internet pysyy pystyssä. Kieli-
kynnys madaltuu koko ajan, kunhan muistamme samalla turvata, että myös kotimaan
kielisenä luovan alan tarjontaa on saatavilla.

Valtiovalta, maakunnat ja järjestöt ovat maassamme tehneet lukuisia selvityksiä, muis-
tioita, tiekarttoja, hankeohjelmia sekä luovan alan että immateriaalitalouden alalta.
Kun niihin tutustuu tarkemmin, huomaa, että samat luovan alan kehittämishaasteet
nostetaan esiin vuosi toisensa jälkeen, hankkeita ja ohjelmia nimeä vaihtaen toistetaan,
mutta kunnon läpimurtoa - pelialaa lukuunottamatta - ei ole saatu aikaan. Olemme ti-
pahtaneet EU-alueen häntäpäähän ja selvästi EU-keskiarvon alapuolelle, kun ajatellaan
esimerkiksi musiikkiliiketoiminnan talousvaikutuksia. Tulokset ovat jääneet laihoiksi
tai kokonaan syntymättä, kun vaikuttavat teot ovat jääneet tekemättä tai julkinen ra-
hoitus on johtanut vain tuottamattomaan hankepuuhasteluun. Joillakin aloilla, kuten
vaikkapa av-alan tuotannossa, kehitys on suomalaisittain ollut rohkaisevasti parempi
ja panostukset vaikuttavampia.
2.4. Muutosten heijastuminen yhteiskuntaan

Luova ala on nuorten työntekijöiden silmissä houkuttava. Näillä aloilla noin viiden-
nes työvoimasta on alle 30-vuotiaita. Valtaosaltaan luovat toimialat ovat työvaltaisia.
11
Tanskasen mukaan ”Kulttuurin ja luovien alojen rooli yhteiskunnassa on muuttunut:
Tällä hetkellä vallitsevana teemana on aineeton arvonluonti, jossa huomioidaan luova
osaaminen henkisenä pääomana ja sen hyödyntäminen laajasti myös muilla toimialoil-
la ja uudenlaisissa konteksteissa.”
12
Holmin tuoreen tutkimuksen mukaan luovien alojen generoima palkkasumma on
Suomessa 4,4...5,1 miljardia euroa vuodessa. Se kerryttää yhteiskunnalle verotuloja
2,6...3,3 miljardia euroa. Sen suhteellinen BKT-osuus on kasvanut vuosittain ja on nyt
3,1 % (vrt. paperiteollisuuden 1,4 %, kemianteollisuuden 2,7 % ja elintarviketeollisuu-
den 1,4 %). Ala on sekä Suomessa että maailmanlaajuisestikin noussut kehittyneiden
maiden talouskasvun voimanpesäksi.

Vastaavasti eräät maamme paikkakunnat, jotka ovat joutuneet perinteisemmän suurteol-
lisuuden rakennemuutoksen kouriin, joutuvat vakavasti uudelleenarvioimaan elinvoi-
mansa lähteet. Ottaakseni esimerkin läheltä: kotipaikkani Valkeakosken työpaikkaoma-
varaisuus, joka oli yli sata prosenttia vielä vuosituhannen vaihteessa, on pudonnut 80
prosentin tuntumaan. Suuret työpaikkamenetykset on koettu sekä metsäteollisuuden
(UPM) että selluloosapohjaisen kemian teollisuuden (Säteri) laitoksissa. Päätelmä voisi-
kin olla, että tuotannontekijänä aineeton resurssi eli osaaminen (= ”älli”) tulisi nykyistä
paremmin ja luovemmin saada aineellista resurssia eli puuta (= ”pölli”) hyödyntämään.
Enteitä Suomen metsäteollisuuden huomispäivän tuotteista on jo näkyvissä (esimerkiksi
kuitutekstiilit, biokomposiitit, biolääketieteelliset tuotteet sekä biopolttoaineet). Aineet-
tomia nämä tuotteet eivät tietenkään ole, mutta niissä kaikissa on suuri osaamiskompo-
nentti ja uusiutuva raaka-aine eli puu. Tuotteiden ideointiin ja kehittämiseen on tarvittu
älliä, jotta pöllin kilpailukyky turvataan pitkävaikutteisesti ja ekologisesti.