Page 23 - LUOVA ALA OPPIKIRJA

22 23

nista kylläkin - digivalokuvauksen prototyypin kehitti Kodakin oma työntekijä Steven
18
J. Sasson. Kodakin konkurssiin johtaneita syitä on käsitelty useissa lehtiartikkeleissa .
3.3. Aineettoman pääoman mittaamisen pulmat

Financial Accounting Standards Board (FASB) on ehdottanut aineettoman pääoman
systematiikaksi seuraavaa (alla karsittuna):

Markkinoinnillinen aineeton pääoma:
Esimerkiksi: Tavaramerkit, toiminimi, logo, pakkauksen muotoilu,
sähköposti- domain jne.

Asiakkuuteen liittyvä aineeton pääoma:
Esimerkiksi: Asiakasluettelot ja -sopimukset, tilaushistoria, asiakaskäyntiraportit

Kulttuurinen pääoma:
Esimerkiksi: Kirjalliset tuotteet, koreografiat, melodiat ja sanoitukset,
valokuvat, videot jne.
Sopimusperusteinen pääoma:
Esimerkiksi: Lisenssi- ja rojaltisopimukset, toimitussopimukset, vuokrasopimukset,
franchisingsopimukset, toimiluvat, työsopimukset, jne.

Teknologiaperusteinen aineeton pääoma:
Patentoitu ja patentoimaton taitotieto (knowhow), tietokoneohjelmistot, tietokannat,
liikesalaisuudet, valmistusreseptit, jne.
Perinteisiin laskentakonventioihin kiinni kasvanut yritysten talousjohto yleensä kirjaa
kuluksi aineettomaan pääomaan tehdyt investoinnit, vaikka niillä olisi pitkäkestoisesti
tuloja kerryttävä luonne. Monet laskentatoimen konventioista ovat jopa 500 vuoden
takaa! Kannattavassa yrityksessä tämä kuluksi kirjaaminen voi auttaa alentamaan
verotettavaa tulosta, ja laki ei velvoita aktivointeihin. Siksi jälkikäteen on hankalaa
päätellä, kuinka suuri osa on jäänyt taseen ulkopuolelle kokonaan. Tämä vaikeuttaa
kustannusperusteisen menetelmän käyttöä, ellei käytössä ole erillisseurantaa esimer-
kiksi johdon laskentatoimen puolella. Talousjohto on sisäistänyt varovaisen arvostuk-
sen konvention.

Aineettoman pääoman arvostus laskelmissa vaihtelee myös sen mukaan, perustuuko
investointi oman henkilöstön työpalkkoihin vai laskutettuihin ostoihin. Kyse voi olla
samasta vaadittavasta työpanoksesta, mutta omana työnä tehty investointi kirjautuu
kuluksi ja ulkopuolinen hankintameno, ainakin helpommin, aktivointeihin.

Aineettoman pääoman investointeihin on huomattavasti vaikeampaa saada lainarahoi-
tusta kuin aineellisiin kohteisiin. Osa syistä on, kuten edellä kerrottin, laskentateknisiä.
Muita syitä voivat olla ne sidokset, joita liiketoiminnassa on aineettoman pääoman ja
aineellisen pääoman välillä arvonlisäystä ajatellen, mikä on omiaan lisäämään laina-
nantajan kokemaa epävarmuutta. Siksi rahoittaja arvottaa aineetonta pääomaa samalla