Page 24 - LUOVA ALA OPPIKIRJA

24 25

tavalla kuin ns. yrityskiinnitystä, ja ainakin Suomessa pankkien suhtautuminen yritys-
kiinnitykseen on viime vuosina ollut perin nuiva.
Lopuksi kenties suurin syy ajatellen sitä, miksi aineettoman pääoman investointeihin
on vaikeaa saada vieraan pääoman rahoitusta, on informaation asymmetria. Johto luo-
van alan yrityksessä tuntee paremmin kuin pankin edustaja kyseisen yrityksen liike-
toiminnan vahvuudet ja heikkoudet sekä käyttämättä olevat mahdollisuudet. Pankin
edustaja tuntee puolestaan paremmin ne pankkitoimintaan liittyvät rajoitukset ja pää-
töskriteerit, joita yritysrahoitukseen sovelletaan. Asymmetrian vähentämiseksi tarvit-
taisiin lisää avoimuutta ja empatiaa puolin ja toisin.
3.4. Dematerialisaatio eli vähäaineistuminen

Yritystoiminnassa tavoitellaan kustannustehokkuutta. Siihen liittyy aineellisten voi-
mavarojen mahdollisimman tuottava käyttö eli pyrkimys saada enemmän aikaan
vähemmillä resursseilla. Dematerialisaatio on usein käytetty keino, jos ollaan huo-
lestuneita materiaalin riittävyydestä tai kalleudesta. Käytännön esimerkkinä voidaan
ajatella vaikka sitä kehitystä, mikä on nähtävissä henkilöautojen keventymisessä lii-
kenneturvallisuudesta tai toiminnallisuudesta tinkimättä.

Toiminnallisuutta voidaan parantaa, vaikka materiaalia käytetään vähemmän. Vaikka
tietokoneiden koko ja paino ovat pienentyneet, suorituskyky ei ole vähentynyt. Tai pu-
helin, joka oli aluksi ”vain” kiinteä lankapuhelin, on nyt taskuun mahtuva, liikkuva
älypuhelin, jossa on myös kamera, video, taskulaskin, navigaattori, tietokonepääte, tas-
kulamppu, kalenteri, kello ja muistikirja eli monia muita lisätoimintoja.
Vähäaineistumiselle eli dematerialisaatiolle rinnakkaisia ekotehokkuuteen tähtääviä
toimia ovat mm. päästöjen vähentäminen, materiaalien uusiokäyttö sekä uusiutumatto-
man raaka-aineen korvaaminen uusiutuvalla.
Keinoja dematerialisaation toteuttamiseen ovat a) parantaa materiaalihankintojen hyö-
tysuhdetta (esimerkiksi elintarviketeollisuudessa hyödyntämällä eläimen ruho niin
tarkoin, että kaikki osat käytetään hyväksi), tai hyödyntämällä hakkuutähteet ja ns.
sivuvirrat (esimerkiksi sahateollisuudessa kuoret ja hake) huolellisesti; b) vähentää
materiaali-intensiivisiä ratkaisuja muuttamalla kulutustottumuksia (esimerkiksi mo-
ninkertainen pakkaaminen) tai c) tehostaa materiaalipanoksen käyttöä (vähemmällä
enemmän). Dematerialisaation kannalta todella hienoa kehitystä on, kun löydetään
hyötykäyttöön täysin uusia tuotesovelluksia materiaaleille, joita ennen pidettiin ongel-
mina ja kaatopaikkatavarana: esimerkkeinä soodasakka ja tuhka massa- ja paperiteol-
lisuudesta.

Monet luovat alat ovat jo valmiiksi aineettomia tai ainakin vain vähän fyysistä mate-
riaalia käyttäviä. Niiden itsensä sisällä dematerialisaatiota tarvitaan vähemmän kuin
esimerkiksi tavaratuotannon perinteisessä tehdasteollisuudessa. Dematerialisaatio ta-
pahtuu isompana ilmiönä eli toimialasiirtymänä, kun luova ala kasvaa nopeammin
kuin perinteiset tavaratuotannon alat. Elämykset tai sisällöt eivät kuormita luontoa
samalla tavoin kuin vaikkapa kaivosteollisuus, puuvillan alkutuotanto tai hajoamatto-
man muovin pakkausjäte.